Markuksen evankeliumista. (Mark. 3:13-19)

Tänää on kirkkovuodessa Apostolien, eli Jeesuksen opetuslapsien päivä. Vaikka tänää muistellaa Jeesuksen kahtatoista opetuslasta, jotka tossa mun lukemassa evankeliumitekstissä mainittiin, tää päivä on kaikkien kristittyjen päivä. Kaikki kristityt on Jeesuksen opetuslapsia; Hän on valinnu meijät olemaan kanssaa. Sillon ku ihminen kastetaan, pappi tekee ristinmerkin kastettavan kasvoihin ja rintaan, ja sanoo: ”Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.”

Hetken kuluttua tässä kirkossa konfirmoijaa meijän rippikoululaiset, 24 nuorta. On tosi mukava sattuma, että tää konfirmaatiomessu on just apostolien päivänä. Konfirmaatiossa Jumala vahvistaa konfirmoitavan uskoa ja opetuslapseutta. Konfirmaatiossa nuorille välittyy sama Jumalan armo, jonka he on kasteessa saanu osakseen. Jumala myös siunaa nuoret uuteen elämänvaiheeseen ja koko seurakunta rukoilee nuorten puolesta.

Mun mielestä on tärkeetä, että ku me ihmiset luetaan Raamattua, me mietittäis: ”Mitä tää teksti puhuu meille omakohtasesti?” Tänää kun on apostolien päivä, kysyin leirillä jo vähän ennakkoon nuorilta: ”Millasia opetuslapsia te haluisitte olla?” Nuoret vastas muun muassa että: ”viisas, uskollinen, ahkera, tunnollinen, sellainen, että Jeesus olisi ylpeä minusta, ja isonen.” Viimenenki näistä fiksuista vastauksista varmasti toteutuu, sillä nuoria oli leirin aikana ilmottautunu isoskoulutukseen jo ennen ku sitä oli sen kummemin ees keretty mainostaa.

Veikkaan, että kaikki varmaan haluis kuulla vähän enemmän, miten meillä meni tää viikko leirillä Laajaniemessä. Voin sanoo, että leiri suju suurinpiirtein mainiosti. Meijän rippikoululaisten ryhmä oli erittäin aktiivinen, ajattelevainen ja mukaan heittäytyvä. Oppitunneilla nuoret keskitty ja kuunteli hyvin, mutta sitäki enemmän sieltä nous fiksuja ajatuksia ja pohdintoja. Tossa Minnan lukemassa kappaleessa Toisesta kirjeestä Timoteukselle sanotaan: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut.” Kappaleen lopussa todetaa myös: ”Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.”

Mä kysyin oppitunnilla nuorilta: ”Mitä hyvää te haluisitte tehä?” Sain esimerkiks seuraavanlaisia vastauksia: ”Haluisin auttaa apua tarvitsevia, kuten kodittomia, orpoja, nälänhätää kärsiviä ja masentuneita”, ”Haluisin pelastaa jonkun hengen, lopettaa kaikki tyhmät sodat ja auttaa kärsiviä eläimiä”, ”Haluisin olla ystävä yksinäiselle, saada jonkun hymyilemään, parantaa jonkun itsetuntoa, lohduttaa, kuunnella, rakastaa jotain syvästi ja hyväksyä kaikki sellaisina kuin on.” Tätä esimerkkien listaa vois jatkaa vaikka kuinka. Vastaukset oli tosi tarkkaa mietitty ja niissä näky vahvasti rakkaus lähimmäistä kohtaan, halu tehdä toisen ihmisen olo paremmaks.

Oppituntien lisäks meillä oli kaikenlaista muuta ohjelmaa. Oli oikeesti ilo nähä, miten nuoret heittäyty mukaan raamiksien, eli raammattutuntien toiminnallisiin toteutuksii. Me johtoportaan edustajat eli johtoporsaat päästiin seuraamaan esimerkiks näytelmää seitsemästä leivästä ja kahdesta kalasta, uutislähetystä kirkastusvuorelta ja erilaisia räppi -esityksiä.

Joka päivä meillä oli leiriolympialaiset, joissa oli esimerkiks vedenkantoa ja lipunryöstöä. Iltasin käytiin saunassa ja uimassa. Parhaimmillaa laskin, että järvessä oli samaan aikaan melkeen 20 päätä, eli lähes kaikki nuoret. Me ei enää meinattu isosten kanssa pysyä laskuissa mukana, mutta ilmeisesti kukaan ei kuitenkaa hukkunu. Loppuillasta isoset järjesti nuorille iltaohjelmaa, jossa oli leikkejä, lauluja ja sketsejä. Välillä takkahuoneesta kuulu aikamoinen naurun remakka iltaohjelman aikana. Sitä oli kiva kuunnella.

Oon tässä yrittäny sanoa, että nuoret oli oppituntien lisäks aktiivisia kaikessa muussaki. Vauhtia ja vilskettä riitti, eikä pikku äksidenteiltäkää säästytty. Tais mennä leirin aikana rikki: yksi peili, yksi ovenkahva, ja yhtenä päivänä käytii päivystyksessä näyttämässä rikki mennyttä jalkaa. No, edelleenkää kukaa ei hukkunu ja onneks mitään sen vakavampaa ei sattunu.

Elämässä pääsee välillä vähän helpommalla ku suhtautuu asioihin huumorilla, sitäki riitti leirillä. Yks ilta iltaohjelman aikana isoset usutti kaikki nuoret lattialle istumaa tiiviiseen ryppääsee. Sitte kaks isosta tuli huoneeseen kantaen sylissää kahta vesisankoa, ja rupes heittämään niitten sisältöä nuorten päälle. Kaikki kilju hulluna ja kohta nauro, ku sangoista kaadettiinki värikästä paperisilppua. Tän jälkeen yks nuorista totes: ”Me muutettiin vesi paperiks, me ollaan Jeesuksen kavereita.” Nuoret oppi leirin aikana ilmeisesti myös jotain kirkollisista toimituksista, koska muuan menehtyny muurahainen sai joltain nuorelta siunauksen: ”Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman.”

Siirrytään leiritunnelmista hetkeks kotopuoleen. Täällä on varmasti paikalla paljon äitejä ja isiä, sekä isovanhempia. Nyt on kulunu 15 vuotta siitä ku teijän pienokaiset synty tähän maailmaan. Monet varmaa aattelee, että onpa aika kulunu nopeesti. Vastahan se meijän lapsu oli aivan pikkunen, mutta nyt hää on jo rippikoulun käyny. Sen lisäks, että konfirmaatiossa nuori vahvistaa opetuslapseutensa, nuori on myös elämän taitekohassa, aikuisuuden kynnyksellä. Lapsuudesta aikuisuuteen siirtyminen on yks elämän merkittävistä vaiheista; sillon elämä muuttuu aika paljon, niin nuorella itsellään ku vanhemmillaki. Nuori alkaa pikkuhiljaa irtaantumaa vanhempiensa huomasta, itsenäistymää ja ajattelemaa entistä enemmän itse. Mä oon ilonen siitä, että me seurakunnan työntekijät ja koko seurakunta saadaa rippikoulun kautta olla mukana tässä jokaisen perheen ja nuoren elämän taitekohassa.

Leiristä vielä sen verran, että me puhuttii johtoporsaitten kesken siitä, miten nuorille synty heti ekana päivänä hyvä yhteishenki. Se kesti koko leirin ajan, loppuun asti. Viimesellä oppitunnilla kysyin nuorilta: ”Mitä sellasta ootte oppinu rippikoulun tai -leirin aikana, jonka haluutte muistaa koko loppuelämänne?” Yks vastaus meni näin: ”Vaikka tulisit viikoks paikkaan, josta et tunne kuin yhden henkilön, voit silti saada 20 uutta kaveria.” Jotku muut halus muistaa miten: ”Kuolema ei ole loppu, vaan uusi alku”, ja ”Jumala tulee vielä hakemaan meidät luokseen, Hän tulee takaisin, ja antaa iankaikkisen elämän.”

Siinä Minnan lukemassa kohassa Toisesta kirjeestä Timoteukselle sanotaan tosiaan: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut.” Voin todeta, että jos te nuoret ootte tämmösiä juttuja rippikoulun aikana oppinu, pitäkää ehdottomasti niistä kiinni.

Mun täytys varmaan osata sanoa jotain tosi hienoa ja mieleenpainuvaa tähän saarnan loppuun, mutta mun mielestä ne kaikkein hienoimmat ja muistamisen arvoset asiat on tullu nuorten omasta suusta, osa niistä tähän saarnaan koottuna. Kiitos teille nuorille siitä, mitä ootte meille kaikille opettanu, olemalla aitoja, omia itsejänne.

 

HUOM! Tekstinlukijan nimi muutettu. 

Kuva: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s