Ei ihan penaalin terävimmästä päästä

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, ettet ihan aina tajua kaikkea? Käyt vähän hitaalla ja naurat puoli minuuttia sen jälkeen kun muut on jo naurunsa nauranut. Tai oikeastaan, naurat hauskalle jutulle vasta sitten, kun joku on ensin selittänyt sinulle, mikä siinä oli hauskaa. Sitten nauraa hekotat yksinäsi kun muilla on tilanne jo mennyt ohi. Yrität selittää, että kyllä juttu oli ihan hauska, mutta se ei vain avautunut sinulle heti. Jos tämä on sinulle tuttua, ei hätää veikkoseni, et ole yksin!

Ihan suoraan sanottuna, minusta tuntuu välillä siltä, etten ole ihan penaalin terävimmästä päästä. Halusin ottaa asian esille, kun nyt kirjoitan blogia ja mukamas fiksuja. Aina, itse asiassa aika usein, ei tunnu kovin fiksulta. En muista asioita, jotka pitäisi muistaa. Nähdessäni Honda -merkkisen auton liikenteessä, totean paremmalle puoliskolle: ”Eikös sullakin ole joskus ollut Honda?” Parempi puolisko ihmettelee: ”Ai joskus? Olethan säkin ajanut sillä.” Ai niin tosiaan…

En tiedä asioita, joita pitäisi tietää. Työkaverit juttelevat miten on kaunista kun syreenit kukkivat ja puhuvat, että Eveliina voisi leikata syreeneitä kirkkokahveille kryptan koristukseksi. Pohdin mielessäni ja totta kai möläytän ääneen: ”Mitä on syreenit?” Työkavereilla loksahtaa suu auki. ”Niin siis jotain puita toki, mutta minkä näköisiä? En minä tiedä.”

En ymmärrä sarkasmia – koskaan. Antaessani bussikuskille kahdenkymmenen euron seteliä, hän murjaisee: ”Voi mahoton kun opiskelijat on nykyään niin rikkaita.” Alan aidosti pahoillani selittämään bussikuskille, miten käytän lähes aina pankkikorttia, eikä minulla ole käteistä. Bussimatkaa varten jouduin nostamaan käteistä, eikä pankkiautomaatista saa pienempää. Näen bussikuskin kasvoilta, miten hän henkisesti huokaisee syvään ja toteaa ääneen: ”Niin, kyllä minä sen tiedän.” Vasta sitten tajuan, että bussikuski yritti olla hauska, mutta jälleen kerran… tilanne on jo ohi.

Sanat menee sekaisin ja senat menee sakaisin. Kartongeista muuttuu äänihuulissani kortonkeja ja soundbar on submarine. Ihan perus, näitä riittää. Puhelimessa en saa ihmisten puheesta mitään selvää, enkä kehtaa koko ajan sanoa: ”anteeksi, mitä sanoit”, joten lopulta totean vain: ”niin niin, joo joo, okei.” Kun minulle selitetään jotain asiaa rautalangasta vääntäen, en usein siltikään ymmärrä yhtään mitään, mutta en koko ajan jaksa pyytää selvennystä. Pääsen itse helpommalla kun vain myötäilen ja hymyilen ”juu niinhän se on, aivan.” Sitten sujuvasti seuraavaan aiheeseen, ettei kanssa keskustelija huomaa, että olen ihan pihalla.

DSC01340

Onko olosi kuin tällä vasemmanpuoleisella, paksulla ja tylsällä kynällä? Minulla on, sillä en ole penaalin terävin. Olen aika tylppä, mutta ei se haittaa. 🙂 Olen arvokas juuri sellaisena kuin olen, niin olet sinäkin ja me kaikki olemme!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s