Nopea valmistuminen vs. hyvät arvosanat

En ole vielä kirjoittanut teologian opiskelusta. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska nyt on kesäloma opinnoista ja palaan niiden pariin vasta elokuun lopussa. Mielessäni pyörii kuitenkin säännöllisin väliajoin kysymys: Olisiko järkevämpää valmistua mahdollisimman nopeasti, tavoiteajassa, vai opiskella huolella kaikessa rauhassa?

Nopea valmistuminen olisi etu siinä mielessä, että pääsisin mahdollisimman pian käsiksi papin työhön. Olen opiskellut koko ikäni (peruskoulun jälkeen lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja nykyisin yliopistossa), joten alan pikku hiljaa haluta kunnolla työelämään. Pidän teologian opiskelusta, mutta olen akateemisuutta enemmän käytännön ihminen ja koen kaipuuta hengelliseen työhön. Tähän astisessa työnhaku historiassani työnantaja ei ole kertaakaan kysynyt arvosanojani, korkeintaan opintosuoritusotteen tai todistuksen sen jälkeen kun työpaikan saamisesta on jo sovittu. Tämä viestii mielestäni siitä, ettei työnantajalle ole niin merkitystä, miten laadukkaasti olen opintoni suorittanut. Oleellisempaa on varmaankin persoona, vuorovaikutustaidot ja seurakuntaelämän kokemus.

Viime vuosina pinnalla on ollut teologien heikentynyt työllisyystilanne. Tästä esimerkkinä Turun yliopiston työelämäpalveluiden tutkijan Juha Sainion artikkeli: https://www.teologia.fi/artikkelit/1303-miten-teologit-ovat-tyoellistyneet. Heikentyneet ja jatkuvasti heikkenevät työllistymismahdollisuudet papiksi ovat luoneet minulle painetta valmistua mahdollisimman nopeasti, ennen kuin tilanne huononee entisestään. Olen ajatellut, että jos en valmistu tavoiteajassa, ehkä sitten on jo myöhäistä ja sellaiset papin paikat, joihin olisin voinut päästä, ovat menneet. Tavoiteajassa valmistuminen voisi olla myös valtti työnhaussa, koska se kertoo työnantajalle siitä, että olen pystynyt opiskelemaan täysipäiväisesti huolimatta siitä, että teen koko ajan reilu 50 prosenttista työaikaa. En siis ole ainakaan aikaansaamaton.

Kaikessa rauhassa, yli tavoiteajan opiskelemisessa olisi myös paljon etuja. Yhtenä suurena etuna on se, että olen yliopistossa oppimassa. Opintoihin rauhassa paneutumalla ja niihin panostamalla saisin mahdollisimman paljon irti koulutuksesta ja oppisin työelämää varten. Yliopistossa ei olla kuitenkaan suorittamassa ja keräämässä suoritusmerkintöjä, vaan kehittymässä ammattilaiseksi ja kasvamassa ihmisenä.

Koska työllisyystilanne heikkenee, en haluaisi polttaa mitään siltoja takanani. Hyvin suoritetut opinnot voivat tulevaisuudessa olla jatko-opintoja mahdollistava tekijä. Tällä hetkellä en näe itseäni tohtoriopiskelijana, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Olen myös pohtinut, että ehkei minun kannattaisi ottaa työllisyystilanteesta stressiä valmistumisaikatauluun, koska loppujen lopuksi työllistymiseni ei varmaankaan ole puolesta vuodesta tai vuodesta kiinni. Eikä tulevaisuudesta voi koskaan olla varma. Voihan olla, että ennen kuin valmistun, kirkko on jakautunut kahtia tai tulee taas uusi massiivinen eropiikki, ja loputkin papin työt ovat menneet.

Opintojen etenemistahdissa on toki otettava huomioon oma jaksaminen ja arjen mielekkyys. Ajoittain olen ollut väsynyt ja kuormittunut. Vapaa-aikaa on ollut todella vähän ja päivät ovat kuluneet aamusta iltaan opintojen, töiden ja vapaaehtoistehtävien kanssa vuorotellessa. Toisaalta taas nautin niin opinnoistani, töistäni, kuin muistakin tehtävistäni, mikä vähentää henkisen kuormituksen määrää. Lisäksi olen perusluonteeltani toimelias ja teen koko ajan jotain. Rauhallinen opiskelutahti ja runsas vapaa-ajan määrä saisi minut todennäköisesti tylsistymään ja ahdistumaan.

En ole vielä varma, miten tulen etenemään opintojeni suhteen, mutta todennäköisesti tähtään tavoitevalmistumisaikaan suorittaen samalla opintoni hyvin. Jos alan tuntea itseni kuormittuneeksi, hidastan tahtia ja muistutan itselleni, ettei tässä ole mikään kiire. 🙂

Vasenta rauhassa vai oikeaa pian?

Onko sinulla ollut koskaan samanlaisia ajatuksia opintojen etenemisen ja valmistumisen kanssa? Kumpi on mielestäsi järkevämpää, nopea valmistuminen vai hyvät arvosanat?

2 thoughts on “Nopea valmistuminen vs. hyvät arvosanat

  1. Nopeasti hyviä arvosanoja! 🙂 se vaatii vaan sopivat lukutekniikat, ajankäytön hallintaa ja realistisia tavoitteita pitkin matkaa..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s