Kannattaako työskennellä kahdella rippileirillä putkeen?

Lyhyt vastaukseni on ei. Ei ainakaan minun, varsinkaan kun kyseessä on uusi työpaikka, jossa kaikki käytännöt, ihmiset ja tilat ovat uusia. Mikäli työpaikkana on tuttu seurakunta ja leirikeskus, kaksi rippileiriä putkeen on varmasti helpompaa, mitä kaiken uuden keskellä.

Taustatietoa

Ensimmäinen rippileirini alkoi sunnuntai-iltana ja päättyi lauantaina alkuiltapäivästä. Pääsin yhdeksi yöksi kotiin ja sunnuntaina lähdin ennen puolta päivää ajamaan Kotkaan konfirmaatiomessuun. Sen jälkeen kävin kaupassa ostamassa vaatteita, koska olin kotoa kiireessä lähtiessäni heittänyt matkalaukkuun epämääräisiä lumppuja. Marketista suuntasin suoraan toiselle leirille, joka kesti jälleen lauantaihin alkuiltapäivään asti. Yöksi kotiin ja seuraavana aamuna lähdin kukon laulun aikaan ajamaan viimeiselle kesätyömatkalleni – toisen leirin konfirmaatiomessuun.

Itse asiaan

Miksi en suosittele kahden rippileirin tekemistä putkeen? Muutaman asian takia: 1) kahden viikon ajan ehtii nukkua viisi tuntia yössä –> väsyttää ja aivot ei toimi, 2) toisen leirin ihmisten nimien muistaminen on haastavaa kun on hädin tuskin ehtinyt edelliset juuri oppia, ja 3) pitkä poissaolo kotoa.

1) Leirien vaihteessa minulle iski jäätävä väsymys ja uupumus. Kun pääsin yhdeksi yöksi kotiin, mietin tosissani, miten ihmeessä jaksan toisen leiriviikon heti perään. Toisen leirin ensimmäisinä päivinä olin edelleen uupunut, ensimmäisen leirin univelat tuntuivat kropassa. Leirin edetessä torstaihin alkoi tulla tuntuma, että kyllä tästä selviän, enää kaksi yötä – loppu häämöttää. Loppuleiri menikin vähän vähemmän uupuneena, vaikka massiiviset univelat hidastivat ajatuksen juoksua. Päästyäni kotiin toiselta leiriltä, en kokenut oloani enää uupuneeksi, väsyneeksi vain.

Toisen leirin konfirmaatiomessun jälkeen minulla oli kaksi vapaapäivää ja sitten palasinkin jo takaisin vakityöni pariin. Olen nyt ollut kaksi päivää töissä ja koen edelleen olevani vähän väsynyt, mutta erittäin tyytyväinen siihen, että vakityöt jatkuivat näin pian leirien jälkeen. Elän tekemisestä, ja kun olen aktiivinen ja toimelias, minun on hyvä olla. Miten siis selvitä väsymyksestä kahden peräkkäisen rippileirin jälkeen? Itselleni vastaus on työtä tekemällä, mutta veikkaan, että useimmille sopivampi tapa on nukkua ja levätä oikein olan takaa.

2) Ensimmäisellä leirillä opin kaikkien leiriläisten nimet, toisella en. Se oli noloa ja kurjaa.

3) Toisen leirin aikana huomasin kaipaavani tavallista arkea: työpäiviä ja iltoja kotona, ruuan laittoa, kotitöitä, yhteisiä vapaapäiviä. Sitä, että päivät turvallisesti enemmän tai vähemmän toistavat toisiaan. Oma koti on kultaakin kalliimpaa.

Seli seli

Kaksi viikkoa. Kaksi rippileiriä. Yksi yö kotona. Sanokaa minun sanoneen, tällainen on hullua. Vaikka tiesin etukäteen, että kahdella peräkkäisellä rippileirillä työskentely ei ole fiksua, halusin nimenomaan tämän pestin. Tähän päädyin siksi, että koin monesta eri syystä velvollisuudekseni olla tänä kesänä lähes koko kesän vakityöpaikassani. Teologin vereni vetää kuitenkin hengelliseen työhön, joten hain lyhyitä kesäteologin töitä. Sain tietää Kotkassa kesätyöpätkästä, joka pitää sisällään kaksi kaupunkiopetuspäivää ja kaksi peräkkäistä rippileiriä. Ajattelin, että huh, mutta saisin kesäteologin töitä joutuen olemaan yhteensä vain kolme viikkoa poissa vakityöstäni.

Tein siis kaksi rippileiriä putkeen jo kauan etukäteen suunnitellusti ja omasta tahdostani. Olin varautunut siihen, että kahden viikon leirirupeama on rankka, ja sitä se olikin. Se ei ollut rankempaa, mitä olin odottanut, eikä vähemmän rankkaa, vaan juurikin rankkaa. Toki kaksi peräkkäistä leiriä tarjosi myös paljon kauniita ja ihania asioita, kuten: mahtavia ihmisiä, vahvaa yhteisöllisyyttä, iloa ja naurua, pyhän kosketusta, merellisiä maisemia luonnon helmassa, ja täyttä elämää. Tässä kuvia leiritunnelmista.

Vaikka mielestäni ei kannata työskennellä kahdella rippileirillä putkeen, selvisin rupeamasta hengissä ja ehkä henkisesti terveenäkin. Jatkossa pidän vähintään yhden viikon taukoa leirien välillä. Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat moisia kahden viikon uurastuksia, olette terästä! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s