Kuusi päivää suntion arkea

Olen palannut elämässäni normi suntion arkeen. Tässä palasia siitä.

 

KESKIVIIKKO

Aurinko paistaa, on kaunis päivä. Matkaan tutulla ja turvallisella lautalla Suomenlinnaan. Valmistelen englanninkielistä päivärukousta ja lyhyttä kirkon esittelyä, jotka olen tullut vapaaehtoisena pitämään. Mukava paluu kesätöiden jälkeen vakityöhön. Sompailen tosin päivärukouksen pitkän kaavan kanssa, josta omavaltaisesti karsin kohtia pois. Treenaan laulua kirkon kryptassa, neljällä eri kielellä. Tuskastun, koska en mene välillä edes nuotin vierestä, vaan kierrän kaukaa…

Klo 12 Pidän englanninkielisen päivärukouksen ja lyhyen esittelyn kirkosta

20160728_144656

Huokaisen helpotuksesta. Lauloin suomeksi, latinaksi, ruotsiksi ja englanniksi, ja mikä ihmeellisintä, nuotilleen! Ainakin oman korvani kertoman mukaan. Ihmisiäkin saapui paikalle, mikä ei ole nykyään itsestään selvyys. Yksi vanha herra tulee kiittelemään, ja toinen vanha herra kertoo työkaverilleni, ettei kuullut mitään. Perus.

Klo 13 Työvuoropalaveri ihanan vilpoisassa kryptassa.

Oi miten mukavaa onkaan muutaman viikon jälkeen nähdä työkavereita. Tuntuu kuin olisi tullut kotiin! 🙂 Olen kiitollinen ja iloinen.

 

TORSTAI

04:45 Latilalatilaltii! Herätyskello soi. Ei pirise, koska herään Samsung älypuhelimeni musiikkiin. Painan vanhanaikaisen pöytäherätyskellon pois. Luojan kiitos sinua ei tarvittu tänään.

6:15 Lähden tarpomaan kohti metroa. Arki on alkanut.

6:45 Olen Tuomiokirkolla 15 minuuttia ennen työajan alkua, ihme ja kumma. Menen suoraan siivoamaan Tapulin, toisen Tuomiokirkonmäen pihamökeistä, kotoisasti ilmaistuna. Käsi löytää tutun mopin, tutun imurin ja siivousrätit. Touhuan, hengästyn, hikoilen. Kivi vierähtää sydämeltä ja pala kurkusta, olen niin kaivannut fyysistä työtä ja touhuamista. I’m back!

20160728_064552

7:10 Siirryn siivoamaan urkuparvea ja löydän sieltä uuden huoneen. Kyllä, olen ollut työpaikassani vajaa 1,5 vuotta ja silti löydän yhä aina uusia tiloja ja asioita. Ei tietysti ihme minulle, joka asuin yli vuoden yhdessä edesmenneistä yksiöistäni, kunnes havaitsin, että kaapin takana on liukuovi… no joo ei siitä sen enempää.

10:10 Lähden juoksemaan kohti ruuhkaista Lauttarantaa.

Matkaan turistien täyttämässä lautassa Suomenlinnaan, jossa jatkan työpäivääni. Siivoan ja ihastelen kirkkosaliin poissaoloni aikana pystytettyä ikoninäyttelyä.

12 Avaan kirkon ja opastan näyttelyn vapaaehtoisen valvojan ikonien saloihin – niiden vahtimiseen.

Jutskailen vapaaehtoisen kanssa, pesen pyykkiä, hoidan kukat, luen työsähköposteja, lisään kynttilöitä lähetyskynttelikköön, valvon kirkkosalia ja nautin olostani töissä.

16 Pahoittelen matkailijoille, että kirkko menee kiinni. Yritän lähettää heidät kirkosta maailmaan lempeästi ja suljen kirkon.

Kiilaan muutaman sadan metrin mittaisen jonon Lauttarannassa ja menen lauttaan Suomenlinnan asukkaiden ja työntekijöiden etuoikeudella.

16:20 Lauttamatka kotiin. Ou jea, eka kunnon päivä kesätöiden jälkeen pulkassa!

 

PERJANTAI

05 Herätyskello soi, lähden töihin. Samat kuviot kuin eilen aamulla.

06:45 Taas etuajassa. Taas suoraan tapuliin, jonka jälkeen tällä kertaa kappeliin, toiseen Tuomiokirkonmäen pihamökkiin. Kuuraan lattioita ja ihastelen Nilfiskiä – parasta imuria ikinä. Voi kun tämmöisen saisi kotiin! Kyllä imuroisin. Minä, joka en ole koskenut kotona imuriin… aivan liian pitkään aikaan, koska joku toinen hoitaa pölyjen keräämisen pölypussiin.

20160729_070535

07:30 Siirryn kirkkosaliin siivoamaan erinäisiä asioita, muun muassa maapalloa, eli lähetyskynttelikköä. Isken terällä kovettuneita steariinipaakkuja ja annan sotkun lentää. Siivoan jälkeni ja maapallo on kuin uusi.

09:50 Lähden juoksemaan jälleen kohti Lauttarantaa ja matkaan Suomenlinnaan, jossa vietän lopun työpäiväni.

Siivoilen ja pesen pyykkiä. Tuhoan steariinipaakkuja Suomenlinnassakin.

12 Avaan kirkon ja perehdytän tämän päivän vapaaehtoisen.

Teen jotain, en muista mitä, koska päivät alkavat puuroutua mielessä. Ainakin käyskentelen hetken aurinkoisella kirkon pihamaalla.

16 Suljen kirkon ja annan ihanan vapaaehtoisen sammuttaa kynttilöiden sammutus hupulla lähetyskynttelikön kynttilät.

16:20 Matkaan lautassa ja juttelen niitä näitä vapaaehtoiselle. Jatkan iltaani jätskillä ystävien kanssa. 🙂 Ajattelen, että ihana olla taas kiinni tavallisessa elämässä. Olen iloinen.

 

LAUANTAI

13:45 Taas etuajassa töissä Tuomiokirkolla. Iltavuorojen ongelma, vaikea olla töissä vasta silloin kuin pitäisi.

14 Työpäivä alkaa. Edessä kolme vihkimistä ja iltakirkko. Fiilis hyvä, mutta flunssainen.

Juoksen, hikoilen, niiskutan, pönötän ahdistavan kuuma puku päällä ja tapani mukaan sählään. Tuomiosuntion käsikirjaa ei löydy mistään, joten sekoilen vihkimisten loppukellojen kanssa, kun en ulkoa muista, mitkä kellot pitää soittaa. Jossain välissä pidän työkaverini kanssa hätäisen ruokatauon. Kuvia en ehdi ottaa.

18 Iltakirkko alkaa. Vastaanotan iltakirkkoon tulijoita ovella ja kerron matkailijoille, että nyt on messu. ”Sightseeing is possible after service.” Smile.

Ovelta juoksen kryptaan, mitäs muuta kuin siivoamaan vessoja. On se suntion elämä ihmeellistä. Ensin patsastellaan ovella mustassa puvussa ja valkoisessa kauluspaidassa ja hetkeä myöhemmin ollaan vessaharja kourassa työntouhussa. Veikkaan, että suntion ammatti on suurin piirtein ainoa ammatti, jossa ajautuu puku päällä siivoamaan vessoja ja kuuraamaan lattioita. Mutta tykkään, en valita. Työ on vain monimuotoista.

20:15 Ylitöiksihän se meni. Omasta syystä kun en osaa jättää mitään töitä tekemättä. Ajattelen myös niin, että vaikka olisi mennyt kuinka ylitöiksi, käyn aina juttelemassa hetken mukavia kirkkoa auki pitämään jääville vapaaehtoisille. He tekevät arvokasta työtä, joten he ansaitsevat tulla nähdyksi ja kuulluksi. 🙂

Jatkan iltaa paremman puoliskon kanssa ulkona syömällä (Hesburger, mutta on sekin, ei syöty kotona!) ja leffassa käymällä. Katsoimme Tarzanin legendan.

 

SUNNUNTAI

Lorvin aamupäivän, koska en osaa tehdä mitään ennen iltavuoroon menoa. Käyn ostamassa uuden tyynyn ja kahvilla bensa-asemalla ajan tappamiseksi, etten ole tänään taas liian ajoissa töissä.

14:55 Hee, vain viisi minuuttia etuajassa! Vaihdan muutaman sanan aamuvuoron suntion kanssa. Kiirettä on pitänyt. Katson omaa iltaani. Klo 20 konsertti, sitä ennen ei mitään. Teen listan asioista, joita voin tehdä käyttääkseni työajan hyödyksi.

Käyn tervehtimässä vapaaehtoisia Cafe Kryptan pitäjiä Tuomiokirkon kryptan uumenissa, poistan välilehtiä aamun messun messuohjelmien välistä, haen uuden kynttilälaatikon maapallon luokse, hoidan avainasioita, otan vastaan uusia vapaaehtoisia, siivoan vessoja, valmistelen illan konserttia jne. Iltavuoro, jossa ei pitänyt tapahtua mitään onkin yhtäkkiä työntäyteinen. Niin tuttua. Niiskutan ja yskin, flunssa yltyy.

19:45 Muuan mies astuu kirkkoon ja kysyn: oletko tulossa konserttiin? ”I am the organist of the concert”, mies vastaa. Ohh sorry sorry, welcome. Nolostun, mutta pääsen sen yli.

Otan ovella vastaan konserttiin tulijoita ja kerron matkailijoille kirkossa alkavan konsertin. Sanon, että he voivat osallistua konserttiin tai tulla katsomaan kirkkoa sen jälkeen.

20 Urkukesän konsertti alkaa. Olen ovella, seistä pönötän ja välillä istahdan. Oven ulkopuolella käy matkailijoita, joten pitkään ei voi vetää lonkkaa.

21 Konsertti päättyy ja aloitan iltatyöt.

22 Kerrankin ajoissa kotiin! Työpäivä done. 🙂

 

MAANANTAI

06 Herään Samsungiin, päätäni huimaa.

07:45 Huimaus on edelleen voimakasta, kävely epävarmaa, flunssa jyllää. Pohdin, olenko työkykyinen. Muutama päivä menty jo Buranan voimalla. Burana kun on kaveri. Ahdistun ja harmistun, en haluaisi olla töistä pois, koska tällä varoitusajalla tuskin ketään saadaan tilalleni.

08:20 Päätän lähteä töihin, oli mikä oli. Vaapun metrolle ja mietin, että tämä on ihan hullun hommaa.

09:20 Saavuttuani Suomenlinnaan, kärsin edelleen huimauksesta ja kävely on epävarmaa. Valitan olostani työkavereille. Yritän tehdä viikkosiivousta, josta saan puolikuntoisena toteutettua vain kirkkosalin lattian.

Soitan YTHS:lle ja saan huomisaamuksi ajan terveydenhoitajalle. Oloni kohenee pikkuhiljaa ja huimaus häviää. Päätä jomottaa kyllä ja nokka on tukossa. Käyn kaupassa ja valmistelen kahvit keskipäivän konsertin muusikoille. Keitän kananmunia ja paistan uunissa karjalanpiirakkoja. Mikä tuoksu!

11:30 Avaan kirkon ja vahdin ikoneita vapaaehtoisen valvojan saapumiseen asti. Välillä vastailen puhelimeen.

12 Keskipäivän konsertti alkaa. Nautin työstäni, jossa pääsen kuulemaan korkeatasoista urkumusiikkia ja laulua. 🙂 Ai että.

Touhuan niitä näitä suntion hommia. Ennakoin viikonlopun tapahtumia ja niiden järjestelyitä. Tuttu muusikko tulee soittamaan urkuja. Mahtavat vapaaehtoiset ovat elementeissään kertoessaan ikoneista matkailijoille.

20160728_145347

14:30 Vedän vihkiharjoituksen.

15:45 Juuri kun luulen, että päivän työt alkavat olla hanskassa, ilmaantuu yllättävä keissi, jonka hoitamiseen kuluu paljon aikaa. Taidankin lähteä myöhemmällä lautalla…

16 Kirkko kiinni. Huh, nyt voin yskiä yksinäni.

17:20 Vihdoin lauttamatka kotiin alkaa. Kuudes työpäivä putkeen pulkassa, kolme vielä edessä ennen vapaita.

20160729_100957

Olo on flunssainen, mutta hyvä. Arki on käynnissä, työt rullaa ja kotona arki rullaa. Kotimatkalla käyn kaupan kautta ja kotona valmistan iltapalaa paremmalle. 🙂

 

Tällaista suntion elämää tällä kertaa. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti!

2 thoughts on “Kuusi päivää suntion arkea

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s