Repovesi

On alkuiltapäivä. Astut ulos autosta ja vedät keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Olet Repoveden kansallispuiston parkkipaikalla. Matkassasi on mukana parempi puolisko ja ystävä, joka tottelee nimeä Harmaa karhu. Jatkatte jalan kansallispuiston sisäänkäynnille. Vitsailette ottavanne kuvan puiston nimikyltin alla, lataavanne kuvan someen ja lähtevänne kotiin. Vitsit vitsinä, patikointi alkaa.

IMG_20160809_134315

Olet käynyt puistossa viimeksi lapsena ja mielessäsi on kuva syvästä ja jyrkästä rotkosta, jonka yli heiluu pieni ja hentoinen riippusilta. Nyt eteesi avautuu todellisuus aikuisen ihmisen silmin. Rotko on vain kymmenen metriä syvä ja riippusilta vankkaa tekoa. Ei muuta kuin rohkeasti yli vaan, alla siintävää järveä ihastellen. Keskivaiheilla on pakko tietenkin kokeilla, kuinka paljon saat riippusiltaa heilutettua.

20160809_135040

Tallaatte aluksi ulkoilijoiden täyttämää, suosittua Ketunlenkkiä. Ahdistavaa, täytyy päästä rauhallisemmille reiteille. Tutkailette karttaa ja päätätte poiketa merkityltä reitiltä. Tulette hiljaiselle metsätielle – täydellistä. Metrit ja sadat metrit jäävät taakse, eikä edessä tule muuta kuin lisää metsätietä. Jätät hetkeksi paremman puoliskon ja Harmaan karhun, lähdet juoksemaan edeltä ja etsimään josko jotain fiksua tulisi vastaan. Nenäsi haistaa savun tuoksun – lähellä on pakko olla nuotiopaikka. Saavut kuin saavutkin nuotiopaikalle, joka on varattu. Harmillista, sillä nälkä alkaa kurnia vatsassa. Huomaat kuitenkin nuotiopaikalta jatkuvan merkityn polun. Soitat matkatovereillesi ja jatkatte polkua pitkin eteenpäin.

Aurinko paistaa, on lämmin, hikoilet. Olet taas ottanut etumatkaa etsiessäsi nuotiopaikkaa. Kaarrat mutkikasta polkua hölkyttelemällä alas. Saavut täydelliseen keitaaseen Kuutinkanavalle – kaksi nuotiopaikkaa, kota, ranta, puuvaja ja kuivakäymälät. Parempi puolisko ja Harmaa karhu saapuvat pian perästä. Parempi puolisko pilkkoo kätevänä miehenä puut ja sytyttää nuotion kotaan, sillä välin, kun sinä ja Harmaa karhu ihmettelette äimän käkenä, mitä reittiä pitkin oikein tulitte kanavalle.

Nuotiossa leimuaa tuli, savu tunkeutuu sieraimiisi, lihat ritisevät paistovuoassa. Pian on omien soijanakkiesi vuoro. Olette varanneet lihojen ja nakkien lisäksi perunasalaattia, coleslaw salaattia, kurkkua, sinappia ja banaania. Vedät puukon tupesta ja viipaloit kurkun. Ai että, erämaan henkeä, ajattelet mielessäsi ja sanot ääneen. Ruoka maistuu mainiolle, maha täyttyy ja tunnet olosi tyytyväiseksi. On aika jatkaa patikointia.

20160809_155433

Äääh puuh… huh huh… vielä se jatkuu vaan. Tarvotte ylös jyrkkää kalliota. Hetken aikaa tunnet, miten äsken syömäsi nakit ja salaatit tulevat kohta ylös. Onneksi pääsette kallion päälle ennen moista episodia. Kallion päältä reitti jatkuu alas kuusimetsään. Maa on sammaleista, puro virtaa rauhassa polun vieressä. Metsän kauneus ympäröi sinua, kunnes päädytte hetkeksi kävelemään jälleen hiekkatielle.

20160809_163656

Etsitte reittiä Mustalamminvuoren näköalatornille. Löydät kyltin ja vuoren juurelle johtavat pitkospuut. Innostut pitkospuista kuten aina. Parempi puolisko tulee perässäsi ja onnistuu jekuttamaan sinua pomputtamalla pitkospuuta niin, että hypähdät hetkeksi ilmaan. Samoin sydämesi pompahtaa paikaltaan. Saavutte vuoren juureen, edessä näyttäytyy pitkä ja jyrkkä taival vuoren päälle. Ei muuta kuin tarpomaan.

Jalkasi tuntuvat veteliltä, voimasi hupenevat. Harmaa karhu puhisee ja kiroaa. Lopulta saavutatte vuoren huipun ja näette puisen näköalatornin. Kovassa tuulessa huojuva torni ja korkeanpaikan kammosi eivät tulee toimeen keskenään. Harmaa karhukaan ei innostu, joten parempi puolisko saa kavuta yksin korkeuksiin. Tyydyt ihastelemaan jylhiä, henkeäsalpaavia maisemia vuoren päältä. Alhaalla edessäsi avautuu järvi, jonka ympärillä on metsää horisonttiin asti. Suomalainen, jylhä luonto vetää sanattomaksi.

Päätätte lähteä kotimatkalle. Koska kiipesitte vuoren huipulle, on vuorossa laskeutua vuorelta alas. Huomaatte, ettei pitkään jatkuva laskeutuminen jyrkkää vuoren rinnettä ole periaatteessa ylös kiipeämistä helpompaa. Tallaatte polkuja, hiekkatietä ja taas polkuja, välillä pidätte juomataukoja. Törmäätte Ketunlenkkiä etsivän perheen, jotka ovat kertomansa mukaan lähteneet soitellen sotaan. Ohjeistatte perhepoloisen kohti oikeaa reittiä ja vaihdatte muutaman mukavan sanan. Ajoittain mietitte, oletteko itsekään oikealla polulla, mutta monien kuljettujen kilometrien jälkeen löydätte vihdoin etsimänne lossirannan.

Lossi on vastarannalla edellisten matkustajien kavutessa maihin. Lossirantaan saapuu samaan aikaan muuan mies, jonka kanssa vuorottelette lossin köyden vetämistä. Aluksi veto tuntuu raskaalta, mutta kun lossi on päässyt vauhtiin, on veto yllättävän kevyttä. Ylitätte järven lossin kyydissä, sivutuulen hidastaessa etenemistä. Parempi puolisko ahkeroi viimeisillä voimillansa ja saavutte rantaan. Viimeiset kuusi sataa metriä parkkipaikalle edessä. Kävelette hiljaisuuden vallitessa. Jalkojesi pohjissa tuntuu 15 kilometriä, ja viisi ja puoli tuntia kansallispuistossa. Kello lähentelee iltaseitsemää, kun saavutte autolle, samaan paikkaan, josta retki alkoi. Vedät viimeisen kerran raikasta ilmaa keuhkoihisi ja myhäilet tyytyväisenä. Repovesi tarjosi tänään parastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s