Irtiotto Saarijärvelle

Edellisen blogikirjoitukseni otsikko kertoikin, että olimme viime viikonloppuna Saarijärvellä hääjuhlassa. Tässä vähän tarinaa reissustamme Keski-Suomeen. Lähdimme ajoissa lauantaiaamuna ajamaan pitkin maanteitä. Nukahdin kahteen otteeseen, kova uinumaan, kun olen. Saarijärvi, kuten Keski-Suomi yleensäkin vakuutti luonnon kauneudellaan. Suuria maastonvaihteluita, metsää ja järviä. Saarijärven keskustan laitamille jäi jopa kaksi järveä. Luonto ei tietenkään tähän aikaa vuodesta ollut kauneimmillaan, mutta pystyin kuvittelemaan mielessäni, miltä tämä kaikki näyttäisi, jos olisi kesä.

Saarijärveltä jatkoimme puoli tuntia pohjoiseen, seuraavaan kuntaan, joka on Kannonkoski. Siellä sijaitsi majapaikkamme, aivan mahtava mökki, järven rannassa. Mökissä oli kaksi makuuhuonetta, tupakeittiö, pukuhuone, pesuhuone, kodinhoitohuone ja sauna. Kaikesta tästä pulitimme 70 euroa yhdeltä yöltä, kun Saarijärven hotellissa kahden hengen huone olisi maksanut 130 eurosta. Mökki oli ihana ja avaimet siihen haettiin mökkiyrittäjältä, jonka ovessa luki kotoisasti: mummola.

Mökiltä suuntasimme hääjuhliin, jotka pidettiin paikallisessa kylätalossa Saarijärvellä. Meno oli rento ja ilmassa oli aitojen maalaishäiden tuntua. Pöytä oli koreana ja bändi soittamassa. Oli hääleikkejä ja tanssia. Kaikista parasta oli huomata, että hääpari nautti ja molemmat olivat tyytyväisiä. Paremman kanssa olimme kerrankin panostaneet vaatetukseemme ja ostaneet hääjuhlaa varten paremmalle uuden mustan puvun. Kyllä kelpasi katsoa. Hääparilta saimme lahjaksi kiitospussin, jossa oli kaunis kuva parista ja lahjakortti Zalandolle (kiitokseksi pitämästäni puheesta).

Hääjuhlan jälkeen etsimme illalla turhaan auki olevaa kauppaa Saarijärveltä ja naapuripitäjästä Karstulasta. Hölmöjä kaupuntilaistuneita kun olemme. Luovutimme ja lähdimme mökille nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsimme ajoissa, nappasimme muutaman kuvan järven rannasta ja ajoimme lähimmälle auki olevalle huoltamolle, Äänekosken Hirvaskankaan ABC:lle. Murkinoituamme jatkoimme paluumatkaa, jonka aikana piipahdimme muun muassa neljä vuotta sitten kuolleen pupuni haudalla. Se sijaitsee lemmikkieläinten hautausmaalla entisessä asuinkaupungissani. Laitoimme haudan talvikuntoon.

Täytyy sanoa, että tällaiset lyhyetkin irtiotot arkeen tekevät terää. Välillä on virkistävää saada hetkeksi etäisyyttä elinympäristöön ja arkiseen aherrukseen. Suosittelen. 🙂

Enkeleitä pimeille teille

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s