Eläinystävät

Joskus sanotaan, että ihminen tarvitsee toisten ihmisten seuraa, ei ole hyvä olla yksin. Mielestäni voisi yhtä hyvin todeta: ihminen tarvitsee eläinten seuraa. Eläimet ovat erittäin tärkeitä ja läheisiä monille. Joillekin eläimet voivat olla jopa läheisempiä kuin muut ihmiset. Miksi näin?

Eläimet hyväksyvät meidät ihmiset ehdoitta. He ovat meille uskollisia, olimmepa me millaisia tahansa. Eläimet eivät sano: en tykkää susta kun oot tommonen, tai miksi oot tollanen. Eläimet ovat rinnallamme, iloitsevat kun tulemme kotiin tai kylään, odottavat meitä koko työ- tai koulupäivän ajan ja lohduttavat omalla tavallaan kun on paha olla. Eläimet ovat usein pehmoisia, työntävät kuonoaan naamaa vasten, tulevat viekkuun nukkumaan ja kaipaavat läheisyyttä.

Muistan aina, kun olin kerran Valon ja Ilon messussa Länsi-Pasilan kappelissa. Siellä Meilahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Ronimus piti saarnan, jossa kertoi edesmenneestä koirastaan. Hän toi esiin sen, mitä me ihmiset voimme oppia eläimiltä, mitä eläimet osaavat meitä ihmisiä paremmin. He osaavat näyttää tunteensa. Yksikään ihminen ei näytä niin vilpittömästi iloaan ja riemuaan, kun omistaja tai tuttu ihminen tulee kotiin. Eläimet ovat välittömiä, he näyttävät tunteensa suoraan. He saavat meidät ihmiset kokemaan itsemme tärkeiksi. Tämän eläimet osaavat paremmin kuin me ihmiset.

Kirjoitan tarkoituksella yleispätevästi eläimistä, en vain esimerkiksi koirista tai hevosista. Näin teen siksi, että vaikka koira on todella yleinen kotieläin, muutkin eläimet ovat tunteellisia ja kiintyvät omistajansa. Me ihmiset vain olemme valikoineet pitää koiria sisällä kotona, ja monia muita eläimiä navetassa. Lehmät tunnistavat tutut ihmiset ja kanit tulevat mielellään sohvalle viekkuun lepäilemään. Eläimistä löytyy paljon inhimillisiä puolia, jos heitä kohtelee hyvin ja ottaa heidät perheenjäseniksi.

Minulla oli kahdeksan vuotta pupu, jonka nimi oli Emma. Hänellä oli monia eri lempinimiä, kuten rakkaalla lapsella kuuluu, käytetyin niistä oli Bumba. Bumba asui sisällä kodissani, hänellä oli häkki, mutta häkissä ei ollut kaltereita. Käytännössä siis oli vain häkin muovinen runko. Bumba eli ja liikkui täysin vapaana kotonani. Hän hyppäsi omia aikojaan häkin runkoon, kun hänelle tuli tarve mennä sinne. Rungossa oli juoma- ja ruokakupit, heinähäkki, kalkkikivi ja vessa-astia. Bumba oli sisäsiisti. Hän teki tarpeensa vessa-astiaan. Kyllä, pupu on sisäsiisti eläin kun hänet vaan pentuna opettaa käymään tarpeillaan vessa-astiassa. Pupu ei ole häkissä elävä navetta eläin, ellei häntä vangitse sinne.

Bumba tuli minua ovelle vastaan, kun tulin kotiin. Paitsi mitä nyt vanhemmiten laiskistui ja nosti mieluummin korvaansa kuullessaan saapuvani kotiin. Jääkaapin oven avatessani Bumba syöksyi sisään jääkaapin alahyllylle tutkimaan, olisiko siellä syötävää. Kun löhöilin sohvalla, Bumba hyppäsi oma-aloitteisesti sohvalle ja tuli viereeni köllöttelemään. Jos istuin liian pitkään tietokoneella huomioimatta Bumbaa, hän tuli ja nousi tietokonetuolini jalkaa vasten ja kuikuili ylös. Bumba oli lapseni, jota raksastin kovasti. Hän oli perheenjäsen, kuten kaikki muutkin perheemme eläimet. Bumba kuoli reilu neljä vuotta sitten. Hänen lepopaikkansa on lemmikkieläinten hautausmaalla, yhdessä muiden eläinystävien kanssa.

Psalmista 36:   Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

Alla kuvakokoelma Bumbasta. Yhdessä kuvassa on Bumban tuhkauurna ja hyvästelemässä äitini vuhvuh Sonja. Toisessa kuvassa on Bumban hauta.

Mitä eläimet merkitsevät sinulle? 🙂

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s