Kotona kuumeessa – kuva kertoo kaiken

SAMSUNG CSC

Tämä kuva kertoo kaiken – melkein. Kuva ei ole suinkaan tuore, eikä sitä ole otettu kotona, mutta se välittää jotain oleellista tämän hetken tilanteestani. Tulin kipeäksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Heräsin yöllä koko kropan kattaviin lihaskipuihin ja paleluun. Aamulla olikin 38 astetta lämpöä. Reippaana tyttönä menin Buranan avulla yhdeksäksi tunniksi töihin, mikä oli ehkä virhe. Jaksoin työpäivän, mutta välillä ajattelin, että tämä on hullun hommaa.

Sunnuntaiaamuna lämpö oli noussut 39.2 asteeseen, joten jättäydyin suosiolla sairaslomalle. Olen pyrkinyt hoitamaan itseäni hyvin: olen tuplannut astmalääkkeen annoksen, ottanut pari kertaa avaavaa lääkettä, kolme kertaa vuorokaudessa Burana 400mg (maksimiannos), pari kertaa päivässä Finrexiniä, Strepsilsiä tarpeen mukaan, Otrivinia aamuin illoin, Bisolaclaria kerran päivässä, ja lisäksi olen toki levännyt kunnolla.

Päiväni ovat vaihdelleet kovan kuumeen ja Buranan tuoman helpotuksen välillä. Kuume on sen verran korkeaa, että joka paikkaa särkee, päätä särkee, ajatus ei kulje ja palelee niin, että makaan täristen kippurassa peiton alla. Kun otan Buranan, 45:n minuutin kuluttua kuume alkaa laskea. Hikoilen kuin tuhti äijä Saharan autiomaassa ja riisun kuumeisena ylleni pukemaa vaatekerrosta. Uusin juttu on nyt se, että olen alkanut vuotaa kuin Niagaran vesiputous, nenästäni, silmistäni ja limaisesta kurkustani.

Burana laskee kuumetta niin tehokkaasti, että lämpö putoaa jopa alle 37:n asteen. Elämä voittaa hetkeksi ja sitä kestää muutaman tunnin, kunnes kuume alkaa taas nousta. Näiden hyvien tuntien aikana olen toiminut: pessyt pyykkiä, hoitanut tiskit, syönyt (kuumeessa ei tee mieli syödä) ja tehnyt lyhyet ja rauhalliset kävelylenkit ulkona. Tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu hyvien tuntien aikana. Tänään kävin tosin terveysasemalla terveydenhoitajan luona ja hän oli hyvin vihainen siitä, että olen kävellyt ulkona.

Takaisin kuvaan. Ensimmäinen kuumeinen ilta yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen oli ihan kiva. Oli mukava lysähtää väsyneenä ja kipeänä sohvalle katsomaan kaksi leffaa. Tuon ensimmäisen illan jälkeen kaikki onkin ollut tylsää ja puuduttavaa. Olen tainnut mainita aiemminkin blogissani, että elän tekemisestä ja nautin siitä. En osaa oikein vaan olla. Näiden kuumeisten päivien aikana olen tullut todella tylsistyneeksi ja parempi puoliskonikin on varmasti saanut kärsiä siitä. Haluaisin mennä ja tehdä, mutta en voi, koska en jaksa ja koska on pakko levätä, että paranen. Olo on kuin jalkapuussa.

Hyvät ihmiset, käykää ottamassa influenssa rokotteet ja muutenkin kaikki mahdolliset rokotteet, tätä kuumeilua en voi suositella kenellekään. Älkää olko niin kuin minä, eli tyhmä ja laiska, joka jätti hakematta influenssa rokotteen, vaikka olisin sen astmaatikkona ilmaiseksi saanut. En tosin tiedä onko tämä tauti influenssaa, mutta oli tai ei, jatkossa otan kaikki mahdolliset tauteja ennaltaehkäisevät piikit.

Ai niin, kuva on otettu alkukesästä Kiek in de kök -museossa Tallinnassa.

Tervettä jouluviikkoa ja hyvinvointia! 🙂

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s