Valtavien unenlahjojen ilo ja tuska

Havahdut kauniiseen melodiaan, puhelimen herätyskello soi aamulla. Availet varovasti toista silmääsi, mutta puhelimen näytön valo häikäisee. Unen pöpperössä tuherrat puhelimen kanssa ja kuin ihmeen kaupalla, saat siirrettyä herätystä kymmenellä minuutilla eteenpäin. Kymmenen minuutin päästä havahdut uudelleen puhelimesi säveliin. Tällä kertaa pyyhkäiset herätyksen pois ja jäät petiin pötköttelemään. Kuvittelet, että lepäilet vain hetken, mutta pysyt hereillä. Väärin! Nukahdat saman tien uudelleen. Hetken päästä heräät jälleen, tällä kertaa vanhanaikaisen pöytäherätyskellon kaameaan pirinään. Nouset unisena tikkana istumaan ja painat moisen hirvityksen pois. On vilpoista, mielesi tekisi takaisin peiton alle, mutta ensimmäisestä herätyksestä on jo kulunut 45 minuuttia, joten on pakko nousta.

Laahustat kylpyhuoneeseen ja matkalla törmäilet ovien karmeihin. Olet käytännössä vielä unessa ja sen vuoksi kömpelö. Silmäsi avautuvat kunnolla vasta aamusuihkussa, mutta suihkun jälkeen ne painuvat taas puoliksi kiinni. Tepsuttelet metrolle, jalkojen tuntuessa velliltä. Nukuttaa niin kovin, ettei kroppa ole vielä täydessä terässä. Istahdat metron penkille, tai jos kaikki penkit ovat täynnä, jäät seisomaan seinään nojaten. Muistat kun metro saapuu ensimmäiselle asemalle, mutta sen jälkeen kaikki on hämärää. Pääsi painuu ja uni hiipii jälleen. Jos seisot, alkavat polvesi notkumaan. Silloin tällöin havahdut puoliksi asemien kuulutukseen. Jälleen, ihme ja kumma, heräät juuri oikealla asemalla ja syöksyt viimeisten joukossa metron ovesta ulos.

Mielesi tekisi kävellä metron rappuset ylös, mutta jalat ovat edelleen kuin spagettia. Tyydyt seisomaan portaissa muiden mukana. Saavut luentosaliin ja vaikka väsyttää vielä, olet aiheesta innoissasi. Kirjoitat muistiinpanoja ja kuuntelet tarkkaavaisesti. Kun luentoa on kestänyt puoli tuntia, ajattele: Ei kai taas, en halua enää nukkua! Vaikka kuinka yrität keskittyä kuuntelemaan ja kirjoittamaan, silmäsi alkavat lumpsua. Pääsi nuokahtaa ja nukahdat, jälleen. Vartin päästä havahdut ja huomaat, että luennoitsija katsoo sinua suoraan silmiin. Noloa, ajattelet, mutta huh, onneksi hän jatkaa puhumistaan ja suuntaa huomionsa muualle. Kysyt varoen vierustoverilta, mitä luennolla tapahtui sillä välin kuin uinuit.

Päivä kääntyy iltapäivän puolelle. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että olet hereillä. Paitsi jos söit lounaalla täyttävästi ja kevät aurinko paistaa mukavasti sisään ikkunasta, ja lämmittää, uneliaisuus valtaa sinut taas.

Kuulostaako tutulta?

Älä huoli, olen kohtalotoverisi. Olen varsinainen unikeko, unenlahjani ovat rajattomat. Voin nukkua käytännössä ihan missä vaan. Olen nukahtanut muun muassa kaikkiin julkisiin, kirkkoon, luennolle, kokouksiin, pienryhmäopetukseen ja autokoulun auton takapenkille, toisen oppilaan ajotunnin ajaksi. Minua alkaa nukuttaa aina, kun olen istunut jonkin aikaa paikallani. Vaikka olisi mielekästä tekemistä ja olisin nukkunut pitkät, hyvät yöunet, ei auta. Aamulla herääminen on vaikeaa ja pitkän prosessin takana. Lähes aina kun ajan autoa, taistelen unta vastaan. Pidän lämmitystä viileällä, musiikkia kovalla ja laulan mukana. Silti, silmät lumpsuvat ja aidosti ihmettelen, etten ole vielä täydellisesti nukahtanut rattiin ja ajanut kolaria. Ammattikorkeakoulun aikoina opiskelijatoverini sanoivat, että jos he eivät enää vanhoina muista minusta mitään muuta, he muistavat, että olin se joka aina nukkui…

Valtavat unen lahjat tuovat elämään sekä iloa, että tuskaa. On ihanaa, kun jotain asiaa odotellessa ei käy aika pitkäksi. Laitat vaan silmät kiinni ja alat nukkumaan! Illalla kun painat pääsi tyynyyn, Nukku Mattia ei tarvitse kauaa odotella. Pitkät automatkat pelkääjän paikalla taittuvat nopeasti, koska et muista niistä mitään, nukut suurimman osan ajasta. Samalla jatkuva nukkuminen ja nukahtelu ovat taakka elämässä. Olisi kiva saada aamut reippaasti käyntiin ja olla pirteä töihin saapuessa. Mielenkiintoisella luennolla haluaisit pysyä hereillä ja oppia uusia asioita. Unenlahjojesi takia olet epätoivottua matkaseuraa, kuka nyt haluaa ajaa 500 kilometriä vierellään nuokkuva pää!

Oli miten oli, olet sellainen kuin olet, etkä muuksi muutu. Nautitaan me kaikki unikeot. Vanhana vanhainkodissa kun muut eivät saa unta ja popsivat unilääkkeitä, me nukumme, aina! 🙂

time-is-money-1339781_960_720

Kuva: Pixabay

Unikeko Eve

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s