Lauletaan virrestä 318 säkeistöt ensimmäisestä kolmanteen.

1. Jeesus, sä ainoa / heikkojen auttaja, / anteeksiantaja uupumaton! / Pyhyys ja puhtaus, / rakkaus, virvoitus, / totuus ja armahdus sinussa on.

2. Kun uuvun, haavoitun, / huomassas, Herra, sun, / suuren ja siunatun, levätä saan. / Toiset jos hylkäävät, / kasvosi lempeät / puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.

3. Herrani, armahda, / ohjaa ja taivuta, / minne ja milloinka tahtosi vie. / Neuvoilla Henkesi / valaise mieleni. / Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.

(https://www.youtube.com/watch?v=BqCVR6PBx1I)

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Luen Heprealaiskirjeestä.

1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. 2 Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

3 Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Heprealaiskirjeessä tuntematon kirjoittaja kirjoittaa Jerusalemin ja Syyrian juutalaiskristityille. Kirjoittaja on joku apostoleista, todennäköisesti Paavali. Lukemani kirjeen kohta määrittelee kristillisen uskon. Se on lujaa luottamusta siihen, mitä toivomme ja sen mukaan elämistä, mitä emme voi nähdä. Usko on todellisuutta, Jumalan lahja meille.

Lukemani kohta pureutuu uskon ja tiedon väliseen suhteeseen. Usko ja tieto kulkevat rinnakkain, ne eivät ole toistensa vastakohtia. Tieto on sitä, että ihminen tietää Jeesuksen sovittaneen ihmiskunnan synnin. Usko on enemmän, se ei ole pelkkää tietoa. Usko on luottamista ja koko elämän rakentamista sen varaan, että Jeesus on sovittanut ihmiskunnan synnin. Se on toimintaa ja elämistä Jumalan yhteydessä. Tieteellisen tiedon avulla voidaan tutkia, mitä Jumalasta on sanottu. Se ei kuitenkaan auta meitä pääsemään lähemmäs Jumalaa. Vain uskon kautta on mahdollista vakuuttua siitä, että Jumala on lähellämme ja toimii tässä maailmassa.

Heprealaiskirje jatkuu lukemani kohdan jälkeen kuvauksella Raamatun henkilöistä, jotka uskoivat Jumalaan. Uskon varaan elämänsä perustaneita ihmisiä on Raamatussa lukuisia. Suurimman huomion Heprealaiskirjeessä saa kantaisä Abraham. Hänen hepreankielinen nimensä tarkoittaa muuten monien isää tai johtajaa.

Abraham toimi elämänsä aikana monta kertaa uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Usko sai hänet lähtemään Kanaanin maahan ja elämään siellä teltoissa muukalaisena. Koska Abraham ja Saara uskoivat Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, he saivat lapsen ollessaan jo hedelmättömiä. Uskosta Abraham oli jopa valmis uhraamaan poikansa Iisakin.

Kuningas Daavid puolestaan oli uskonsa ja toimintansa kannalta inhimillinen henkilö. Vahvasta uskostaan huolimatta hän lankesi kiusaukseen. Daavid katui ja paastosi.  Kirjoittamissaan psalmeissa hän ylistää Jumalaa riemuiten.

Jeesuksen äiti Maria uskoi Jumalaan niin vankasti, että hän hyväksyi muitta mutkitta tehtävänsä synnyttää Jeesus. Tämä tapahtui aikana, jolloin aviorikoksesta seurasi kivitystuomio. Maria totesi enkeli Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Saatuaan Jumalalta uskon lahjan, apostoli Paavali omisti koko elämänsä evankeliumin levittämiseen. Hän kiersi ympäri Rooman valtakuntaa ja jatkoi Jeesuksen painottamaa, suorituskeskeisyyden sivuuttavaa uskoa. Paavali totesi: ”ei ihminen ole sapattia varten vaan sapatti ihmistä”.

Mainitsemani Raamatun henkilöt toimivat uskon esikuvina meille nykypäivän ihmisille. Minua on koskettanut erityisesti apostolien ja Paavalin usko. Henkensä uhalla, väkivaltaa ja kuolemaa kohdaten he omistivat elämänsä Jeesuksesta julistamiselle. Jos nyt itse täytyisi lähteä kertomaan Jeesuksesta maahan, jossa kristityt ovat vainottuja, saattaisi mennä pupu pöksyyn. Onneksi meillä on rohkeita lähetystyöntekijöitä.

Olen huomannut, että ihmiselämän pituiseen uskoon sisältyy myös epäilyksen aikoja. Olin marraskuussa Mikkelin hiippakunnan eläkkeellä olevan piispan Voitto Huotarin luentokurssilla. Eräs opiskelija kysyi Huotarilta: ”Uskotko Jumalaan? Huotari vastasi: ”Uskon, ja samalla rukoilen: Jumala, auta minua epäuskossani.” Heprealaiskirjeeseen pohjaten voimme miettiä: mikä on todellisuutta minulle, mihin minä uskon?

Rukoillaan yhdessä.

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Lauletaan Lapsuuden usko.

Kerran usko lapsuuden

Sulla oli suloinen

Kätesi sä rukoukseen liitit ain’

Levolle laske Luojani

Armias ole suojani

Näin sä rukoilit niin turvallisna vain

 

Etsiessäs onnea

Harhateille jouduit sä

Surua ja tuskaa toi vain maailma

Tie on pitkä takaisin

Salassa sä itketkin

Muistaissasi lapsuuskodin onnea

 

Onnellinen lapsena

Olit äidin helmassa

Äiti lauloi sulle maasta taivahan

Äänen kaiun kaukaisen

Kuulla vielä voitko sen?

Päiväsi hän uskoi käteen Jumalan

 

Kuva: Pixabay

One thought on “Hartaus uskosta Hopeapiirissä (26.1.2017)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s