Kutsumus papin työhön – kelpaanko?

Seurakuntaharjoittelun aikana olen pohtinut kutsumustani papin työhön. Kutsumukseni on ollut itselleni selkeä sen jälkeen, kun sen sain. En ole epäillyt sitä, etteikö Jumala haluaisi minusta pappia. Opintojeni edetessä ja seurakuntatyön kokemuksen karttuessa kutsumukseni on vain vahvistunut. Tuntuu siltä, etten osaisi enää elää mitään toisenlaista elämää, sellaista missä en voisi kohdata ihmisiä ja Jumalaa.

Seurakuntaharjoittelu on saanut minut miettimään kutsumustani. Toisaalta harjoittelu on vahvistanut kutsumustani, toisaalta saanut epäileväiseksi. Suurin epäilykseni on: Kelpaanko? Riitänkö? Olenko tarpeeksi hyvä?

Harjoittelussa olen kohdannut erittäin ammattitaitoisia ja taitavia pappeja. He ovat osaavia ja luontevia kaikessa: lasten-, nuorten ja aikuisten kanssa, pitämään saarnoja, puhumaan small talkia, huumorisoimaan, keskustelemaan vakavia, kohtaamaan erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä ja vaikeita asioita, luomaan iloa ja toivoa, ja tekemään evankeliumia eläväksi. Koen, että minulla on omat vahvuuteni, mutta en ole taitava kaikessa.

Harjoitteluni alkutapaamisessa ohjaajani sanoi: ”… jos joskus saat papin töitä…”, ei: ”kun tulevaisuudessa saat papin töitä”. Tämä veti mietteliääksi. En tiedä, johtuuko nihkeästä työllisyystilanteesta, vai mistä, mutta papin töiden saaminen näyttäisi olevan jos, ei kun. Onneksi harjoitteluni aikana monet seurakuntalaiset ovat sanoneet minulle, että sinusta tulee tosi hyvä pappi ja jossain on paikka juuri sinulle. Ajattelen, että seurakuntalaisten palaute merkitsee minulle kaikista eniten. Heitä ja Jumalaa varten tätä työtä tehdään. Jos he ovat tyytyväisiä, olen minäkin.

Harjoittelu piti sisällään tapaamisen, johon osallistuivat lähes kaikki seurakuntaharjoittelun Espoon hiippakunnassa tänä vuonna suorittavat opiskelijat. Meitä oli noin 15 – 20 opiskelijaa. Yhtä ainoaa lukuun ottamatta olemme kaikki toista tutkintoa opiskelevia. Vain yksi oli tullut opiskelemaan teologiaa suoraan lukion jälkeen. Kaikilla muilla oli jo aiempi tutkinto ja työelämää takana.

Silloin kun lähdin opiskelemaan teologiseen, kuvittelin, että minulla voisi olla hyvät mahdollisuudet työllistyä, koska olen tehnyt myös sairaanhoitajan töitä. Harjoittelun tapaaminen palautti minut viimeistään maan tasalle. Suurimmalla osalla muistakin papin työtä hakevista on takanaan vahvaa työkokemusta ja elämänkokemusta. En ainakaan työkokemuksellani erotu edukseni, olen peruskauraa.

Olen pohtinut sitä, miksi Jumala on kutsunut minut papiksi, jos en välttämättä tule koskaan pääsemään papiksi? Eihän siinä ole mitään järkeä. Vai onko tämä kaikki sitä, että Jumala koettelee uskoani, sekä henkistä ja hengellistä vahvuuttani? Raamatussa Jumalalla on tapana koetella häneen uskovia. Ehkä tämä on myös haaste itselleni, etten vaivu epätoivoon ja pessimismiin? Ehkä Jumala haluaa koulia ja hioa minua, jotta säilytän iloni ja uskon itseeni, uskon elämään, uskon tulevaan. Uskon siihen, että minusta tulee pappi, sitä kohti olen kasvamassa.

Olen miettinyt myös sitä, olenko liian vaatimaton ja nöyrä. Kuvittelenko aiheetta olevani huonompi kuin muut (tätä pohdin aiemmin blogikirjoituksessani alemmuuskompleksi: https://eveliinahiltunen.wordpress.com/2016/09/03/alemmuuskompleksi/). Ehkä minäkin olen taitava monessa asiassa, mutta en huomaa sitä. Nöyryys on hyve ja se on kaunista, mutta ehkä se voi mennä liiallisuuksiin.

Epäilyksistä huolimatta harjoittelu on pääasiassa lisännyt luottamustani, kutsumustani ja herättänyt lisää paloa papin työhön. Harjoitteluni työtehtäviä tehdessä ja tätä harjoitteluaikaa eläessä olen kokenut, että tähän minut on tarkoitettu. Tällaisessa työssä ja elämässä on minun paikkani. Harjoittelun loppuminen ja kaikesta siitä, mitä se piti sisällään, luopuminen, oli harmillista. Olisin niin mielelläni jäänyt harjoitteluun. Mutta vielä on opintoja jäljellä, vielä on matkaa, ennen kuin voin olla pappi.

cross-1517094_960_720

Kuva: Pixabay

Oletko sinä kipuillut kutsumuksesi kanssa, mikä se kutsumus sitten onkaan? Jos on, miten olet selvinnyt siitä? Kuulisin mielelläni kokemuksia. 🙂

Epäillen ja luottaen,

niin uuteen aamun, elämään kuin Jumalaan

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s