Omistus-, vuokra- vai asumisoikeusasunto?

Olen viime aikoina pohtinut, millaiseen asumisratkaisuun kannattaisi pidemmän päälle päätyä. Erilaisten mietintöjen seurauksena olen päätynyt asumisoikeusasuntoon. Miksi?

Omistusasunto

Ehdoton hyvä puoli on se, että kun maksaa asuntolainaa, maksaa rahaa samalla koko ajan itselleen, omaan omistukseensa. Jos jaksaa maksaa lainaa esimerkiksi 25 vuotta, on noiden vuosien jälkeen asunto vihdoin oma, omistat sen.

En kuitenkaan halua omistusasuntoa. Siihen on muutamia syitä:

Asuntolainan ottaessa pitäisi olla esimerkiksi seuraavat 25 vuotta, tai melkein koko loppu elämä, sitoutunut asumaan kyseisessä asunnossa. Jotkut sanovat, että ainahan asunnon voi myydä. Ei se välttämättä onnistu. Pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen ja -kokoisen asunnon todennäköisesti saisikin myytyä, mutta ei muualta Suomesta välttämättä saa. Työn perässä saatan hyvinkin muuttaa sinne muualle Suomeen.

Pitäisi olla sitoutunut saamaan säännöllistä kokopäivätyön palkkaa. Olisi pakko tehdä jotain työtä, mikä saattaisi alkaa esimerkiksi 15 vuoden päästä maistua puulta, vain sen takia, että pitää saada asuntolaina maksettua. Kaipaan elämääni vaihtelua ja vapautta. Minulle elämässä merkityksellistä ei ole se, mitä omistan, vaan se, mitä teen, miten päiväni kulutan. Haluan nauttia elämästä ja tehdä mielekkäitä asioita. Haluan, että minulla on tulevaisuudessa vapaus ja rahaa toteuttaa itseäni. Jos päätän esimerkiksi 15 vuoden päästä lähteä opiskelemaan psykoterapeutiksi, jonka koulutus maksaa vähintään reilu 20 000 euroa, haluan, että minulla on mahdollisuus siihen. Jos olen sitoutunut maksamaan asuntolainaa seuraavat 25 vuotta, en voisi panostaa opiskeluun.

En tiedä, olenko tyhmä, mutta jollain tavalla näen asuntolainan, sen sitovuuden esteenä sille, että minulla olisi vapaus panostaa rahallisesti esimerkiksi koulutukseen, tai muihin mielekkäisiin asioihin. Ajatus siitä, että minun täytyisi puurtaa 25 vuotta vain jotain työtä, josta en välttämättä nauti, vain saadakseni asuntolainan maksettua, on ahdistava.

Omistaminen ei tee minua onnelliseksi, ei asunnon, eikä tavaran. Ostan lähinnä vain ruokaa ja elintarvikkeita, vaatteita sitten kun vanhat kuluvat puhki. Olen onnellinen ja nautin elämästä, kun minulla on rakastavia ihmisiä ympärillä ja mielekäs työ- tai opiskelupaikka. Tällä hetkellä elän pienituloisena opiskelijana vuokralla, mutta olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Koen, että saan tehdä mielekkäitä asioita ja minulla on vapautta. Nautin elämästä.

Vuokra

Olen asunut vuokralla koko aikuisikäni, kuten myös ollut opiskelija. Vuokra-asuminen sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, missä tulot ovat todella pienet ja epäsäännölliset. Valmistun varmaankin vajaa kahden vuoden päästä, eikä sen jälkeen ole varmuutta, missä tulen asumaa.

Vuokralla en halua kuitenkaan loppuelämääni asua, koska vaikka en välitä omistamisesta, haluan jossain vaiheessa tehdä taloudellisesti jotain hyvää. Asumisoikeusasunnon panttiraha olisi tähän hyvä keino. Toki rahaa voisi säästää muutenkin, mutta pankkitililtä ne lähtisivät helpommin kävelemään tiukan paikan tullen, kuin asunnon pantista.

Asumisoikeus

Vuokra-asumisen ja omistusasunnon välimuoto?

Asumisoikeusasunnossa ei tarvitsisi olla sitoutunut seuraavaksi 25 vuodeksi kyseiseen asuntoon ja paikkakuntaan. Ei myöskään tarvitsisi olla sitoutunut samaksi ajaksi saamaan säännöllistä kokopäivätuloa. Voisin halutessani muuttaa ja lähteä opiskelemaan, vaikka keski-ikäisenä.

Asumisoikeusasuntoon asumaan päästäkseen on säästettävä iso summa rahaa. Olen käsittänyt, että pantti voi olla esimerkiksi jotain 10 000 ja 30 000 euron väliltä. Sitten kun tuon summan on antanut pantiksi, pääsee asumaan asuntoon, josta maksetaan vuokraa. Tuo pantin rahasumma on sellainen, jonka haluaisin antaa perintönä mahdolliselle tulevalle lapselleni, tai lahjoittaa esimerkiksi kirkolle tai johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen.

Jos mahdolliselle tulevalle lapselleni ei riittäisi perinnöksi esimerkiksi 20 000 euroa, hän olisi itsekäs. Mielestäni vanhemmistaan aidosti välittävä lapsi ei kaipaa, eikä halua perintöä. Kuka voisi oikeasti haluta rahaa siitä, että omat vanhemmat kuolevat? Minulle tärkeää on se, että vanhempani elävät hyvän elämän ja ovat onnellisia. Toivon samaa mahdolliselta tulevalta lapseltani.

Loppukaneetti

Korostan, että nämä pohdinnat sopivat vain omaan elämääni ja persoonaani. Joillekin omistusasunto, tai vuokra-asuminen kumpi vaan, ovat varmasti parhaita mahdollisia asumisratkaisuja. Kuulisinkin mielelläni, miten olette päätyneet siihen asumisratkaisuun, mihin olette päätyneet?

home-1247185_960_720

Kuva: Pixabay

Uuu jea, jaksoit lukea loppuun asti! Kiitoksena ihana siunaus alkavaan viikkoon. 🙂

Isän kädet kannatelkoot sinua.

Vapahtajan kädet syleilkööt sinua.

Hengen kädet keinutelkoot sinua.

Jumalan, kaikkivaltiaan siunaus

pitäköön sinua ikuisesti sylissään. Aamen. 

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s