Kun ihminen ei itse enää muista, seurakunta ja Jumala muistavat

Kun olin seurakuntaharjoittelussa, kävin ohjaajani kanssa kahdessa palvelutalossa pitämässä ehtoollishartaudet. Palvelutalojen asukkaat olivat pääosin muistisairaita. Monet eivät olleet enää aikaan ja paikkaan orientoituneita. Jakaessani ehtoollisviiniä ihmisille, joiden silmistä näki, etteivät he enää ymmärrä, mistä on kyse, tunsin olevani tärkeässä tehtävässä.

Kun ihmisen oma muisti katoaa, hän ei enää muista seurakuntaa, eikä Jumalaa, seurakunta ei unohda häntä. Seurakunnasta tullaan yhä ihmisen luokse palvelutaloon, pidetään hartaus, jaetaan ehtoollinen, kohdataan ja ollaan vierellä. Seurakunta tulee pyynnöstä (tässä tapauksessa palvelutalon johtajan) jokaisen jäsenensä luokse.

Jumala ei myöskään unohda. Jumala muistaa yhä, kuka tuo ihminen on, minkälainen hän on luonteeltaan, mitkä asiat hänelle ovat merkittäviä, ja millaisen elämän hän on elänyt. Jumalalla on kaikki muistot, silloinkin kun elossa ei ole enää ketään, joka muistaisi tuon ihmisen elämän. Jumala ei unohda häntä, ei sinua, eikä minua. Hän muistaa meidät.

Syksyllä luin sielunhoidon kurssin tenttikirjan, John Swintonin Dementian. Kirja käsitteli muistinmenetystä teologian näkökulmasta. Kirjasta löysin puhuttelevan rukouksen, joka muistui mieleeni kohdatessani muistisairaita ehtoollishartauksissa. Rukous on lyhennettynä tällainen:

Sinun ruumiisi, joka murrettiin minun edestäni, on oleva taivaallinen leipäni. Ja ehtoollismaljaa juodessani, minä muistan Sinut.

Kuinka voisin unohtaa Getsemanen? Tai sen, miten näin sinun taistelevan? Sinun tuskasi ja veriset hikipisarat, miten voisin olla muistamatta?

Muistan Sinut ja kipusi ja kaiken rakkautesi minua kohtaan.

Kun väsyneet huuleni hiljenevät ja ajatukseni ja muistini karkaavat pois, kun Sinä saavut Kuninkaana ja valtakuntasi tulee, Jeesus, muista Sinä minut.

20161201_141734

Myös Raamattu kertoo meille levollisia sanoja.

Psalmista 25: ”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.”

Psalmista 115: ”Herra muistaa meitä ja siunaa meitä.”

Huomenna aloitan sairaalasielunhoidon harjoittelun, jossa kohtaan muistisairaita ihmisiä. Odotan mielenkiinnolla, antaako harjoittelun kokemukset uuden näkökulman tähän aiheeseen. 🙂

Muististaan vielä nauttien,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s