Pelko ja painajaiset

Me kaikki olemme joskus pelänneet jotain. Lapsena pelkäsin lattiakaivoja, pimeää saunaa ja tempausta (tapahtuma maailman lopussa, jossa uskovaiset temmataan taivaaseen ja loput jäävät maanpäälle kärsimään lopun ajoista). Pelkäsin että sänkyni alla luikertelee käärme, pelkäsin lehdessä varotettujen namusetien kaappaavan minut, ja vanhempieni kuolevan.

Nyt kun olen aikuinen, pelkään edelleen. Osa pelon kohteista on muuttunut, osa ei. Nykyisin pelkään autolla ajamista Helsingin keskustassa, yksin ulkona kulkemista myöhään illalla ja kaikkia pieniä ötököitä. Pelkään kolmannen maailman sodan tulevan ja vihan saavan vallan ihmisissä. Pelkään myös hissejä, sekä lentokoneella ja laivalla matkustamista. Pelkään, etten kelpaa, etten riitä, etten osaa, etten ole tarpeeksi hyvä.

Pelko pysyy, se tuntuu olevan kiinteä osa ihmisyyttä. Pelkoon liittyvät läheisesti painajaiset. Olen aina ollut taipuvainen näkemään painajaisia. Välillä on aikoja, jolloin näen niitä jatkuvasti, joskus menee pitkään, etten näe yhtäkään. Lapsena painajaisissani vanhempani upposivat suohon tai muuttivat Viroon ja hylkäsivät meidät lapset. Nykyisin tyypillinen painajaiseni on sellainen, jossa juoksen pakoon, hukun tai teen jotain sellaista, mitä en ikimaailmassa oikeasti tekisi.

Kun näen painajaista, tajuan yleensä jossain vaiheessa, että tämä on pahaa unta. Pakotan itseni heräämään. Hetken aikaa tuntuu epätodelliselta. Katselen pimeää huonetta ja usein käyn vessassa. Kun asuin ja elin yksin, ei auttanut muu kuin vakuuttaa itselle, että se oli vain unta. Nykyään kuiskaan paremman korvaan, että näin painajaista. Hän lohduttaa ja sanoo, ettei ole mitään hätää.

Monia pelon kohteita voi eliminoida. Helsingin keskustassa liikun julkisilla ja jalan, ollessani liikenteessä myöhään, tilaan taksin, valitsen hissien sijaan rappuset, enkä matkusta kohteisiin, joihin pitäisi lentää. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, joissa pelon välttäminen ei onnistu. Jos joudun joskus kävelemään myöhään illalla metrolta kotiin, ajattelen, etten ole yksin. Jumala ja suojelusenkelit ovat kanssani. He varjelevat jokaisen askeleeni ja pitävät minusta huolen. En anna pelolle valtaa, luotan Jumalaan.

20161130_132313 – kopio

Psalmista 23: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä, Herra, olet minun kanssani.”

Mitä sinä pelkäät?

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s