Kiirastorstai ja kärsimyksen jakautuminen

Annos Raila Manteretta kiirastorstaille:

Itkun poljento kasvaa, kohoaa, ja

putoamme korkealta aallon harjalta

syvään tyhjyyteen meren paino päällämme.

Emme usko, mitä kuulemme.

Luulemme uneksi, kunnes tiedämme:

olemme jokainen tuskan puutarhassa,

olemme jokainen hätään hukkumassa.

Minulla on ollut tapana ajatella niin, että jokaisella ihmisellä on omat tuskansa, heikkoutensa ja haasteensa elämässä. Jollain se on sairaus, toisella köyhyys, kolmannella valehteleva kumppani, neljännellä oman lapsen kuolema ja viidennellä omaatuntoa piinavat teot.

Sitten eräs ihminen sanoi minulle: ”Ei, ei se niin mene. Toiset pääsevät tästä elämästä paljon helpommalla kuin toiset. Ikävät koettelemukset eivät jakaannu tasaisesti.”

Pysähdyin miettimään.

Olenko ollut liian hyväuskoinen, sen suhteen, että tässä maailmassa olisi jotain oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta? Eikö meillä jokaisella olekaan oikeasti raskaita koettelemuksia?

En tiedä vastausta, mutta tiedän erään, joka kärsi kaiken meidän puolestamme.

Kiirastorstai

Miettien,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s