Pitkäperjantain usvassa

Ajatella, että noin kaksi tuhatta vuotta sitten joku kuoli puolestani. Juuri minun puolestani. Kaksi tuhatta vuotta sitten joku rakasti minua niin paljon. Minua, joka en ollut vielä syntynyt silloin.

Hämmentävää.

Pitäisikö iloita vai surra?

Juuri nyt maailma näyttää usvaiselta, enkä näe selkeästi. Seilaan sumussa, mutta turvallisesti kohti tuttua päämäärää.

varalla

Raila mantere kirjoittaa:

Meillä on kylmä, ja mikä tahansa lämpö kelpaa nyt.

Pettymys ja suru kirvelevät silmiämme.

Hyvä sinä olit, Jeesus,

vaan liian lempeä ja hiljainen.

Suojattomat kasvosi kutsuvat pilkkaan;

miksi annoit itsesi meille!

Miksi yhä annat, mitä me Sinulla teemme?

Lämmin halaus pitkäperjantaihisi,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s