Sairaalasielunhoidon harjoittelua takana kolme viikkoa, missä mennään?

Nämä kolme viikkoa ovat olleet kuormittavia ja raskaita. Ennen harjoittelua lepäsin ja treenasin ruotsia. Silti ruotsin kielen taitoni on surkea ja lepoakin tarvitsen koko ajan lisää. Harjoittelu on tuntunut vievän voimavarojani muutamasta syystä:

1) Päivittäinen ajomatka Porvooseen. Matka kestää reilu 40 minuuttia, työpisteestä riippuen jopa lähemmäs tunnin. Sama matka tietysti työpäivän jälkeen. En tykkää ajaa autoa säännöllisesti ja minulla on vaikeuksia pysyä ratissa hereillä.

2) Ruotsin puhuminen ja ymmärtäminen. Aina viikonlopun jälkeen kieleni tuntuu takertuvan kurkkuun, kun pitäisi taas tuottaa ruotsin kielen sanoja ja lauseita. Ruotsin kuunteleminen ja sen puhuminen itse vaativat jatkuvaa ajatustyötä. Kommunikaatio ruotsinkielisten kanssa tuntuu myös jäävän pinnallisemmaksi, mitä suomenkielisten kanssa.

3) Kielen jatkuva vaihtaminen. Työ pitää sisällään paljon vuorovaikutustilanteita, joissa osa ihmisistä on ruotsinkielisiä ja osa suomenkielisiä. Ruotsinkielisille pitää puhua ruotsia samaan aikaan kun suomenkielisille suomea. Saan vaihtaa puhumaani kieltä tiuhaan, mikä laittaa pääknuppini solmuun. Päätäni särkee melkein jokaisen työpäivän jälkeen.

4) Kaikki on uutta. Harjoittelussani on monta työpistettä, lukuisia ihmisiä ja käytäntöjä. Vaikuttaa siltä, että tässä työssä kestää pitkään, ennen kuin jokaiseen työyhteisöön ja itse työhön pääsee kunnolla sisälle.

5) Vapaa-aikani muokkaaminen työssä jaksamista tukevaksi on kesken. Harjoittelun aikana olen huomannut, että työ imee minusta paljon. Ihmisten kohtaaminen ja tukeminen heidän vaikeissa elämäntilanteissaan on kuormittavaa. Vapaa-ajasta täytyisi löytää paljon iloa ja voimavaroja. Vapaa-ajallani tarvitsen nyt positiivisia ihmisten kohtaamisia, huumoria, hauskoja juttua, kauniita ääniä ja kuvia, paljon unta ja lepoa, sekä yksin oloa.

Tähän asti olen vapaa-ajallani tehnyt vapaaehtoisena keskusteluauttamistyötä. Muutenkin olen persoonana sellainen, että pyrin ikävä kyllä miellyttämään muita ihmisiä. Haluaisin olla hyvä ystävä. En ole varmaan koskaan onnistunut siinä, mutta aina pyrin olemaan ja tavoittelen sitä, että ehtisin nähdä tarpeeksi läheisiä ihmisiä.

Nyt olen joutunut opettelemaan uudenlaista vapaa-ajan viettoa. Olen toistaiseksi tauolla vapaaehtoisesta keskusteluauttamistyöstä ja työpäivien jälkeen pyrin siihen, etten tee mitään (viimeisimpään sain kehotuksen ohjaajaltani). Tai jos teen, teen vain sellaisia asioita, joita tekee mieli, ja joita haluan. En tee mitään velvollisuudentunnosta.

Otetaan esimerkki. Tänään minulla on vapaapäivä. Parempi puolisko on koko päivän töissä. Ajattelin, että nyt minulla olisi hyvää aikaa nähdä ystävää, jota en ole ehtinyt näkemään liian pitkään aikaan. Sitten kysyin itseltäni: ”Haluatko nähdä häntä nyt? Jos näet häntä nyt, jaksatko huomenna töissä kuunnella ihmisten tarinoita ja sosialisoida?” Vastasin itselleni: ”Jos saisin itse päättää, olisin mieluummin tämän päivän yksin. Venyttelisin, kävisin ulkoilemassa, laittaisin ruokaa ja kirjoittaisin.” Totesin itselleni: ”Saat tehdä juuri niin kuin itse haluat, ja sinun pitääkin tehdä niin.” Olen siis viettänyt päivän rauhassa itsekseni, mutta siihen vaadittiin tällainen ajatuskuvio, ikään kuin joku ulkopuolinen olisi antanut minulle siihen luvan.

Miten sinä olet selviytynyt uuden työn aloittamisen tuomasta kuormituksesta? Kuulisin mielelläni kokemuksia.

holzfigur-980784_960_720

 

Kuva: Pixabay

Rauhalla ja rakkaudella, 🙂

Eveliina

3 thoughts on “Sairaalasielunhoidon harjoittelua takana kolme viikkoa, missä mennään?

  1. Olin aikoinaan tuolla itsekin vuoden päivät töissä. Ruotsin puhuminen oli hurjan raskasta kyllä, kun ei ollut tottunut! Ja toinen oli työmatkan pituus. HUS:illa oli (on?) ilmainen työmatkabussi Hki-sairaala, siellä tuli torkuttua varsinkin aamusella.

    Tykkää

  2. Olen kuullut HUS:n työmatkabussista. En tiedä, onko käytössä vielä. Mun työpäivä alkaa vasta yhdeksältä, joten sillä ei kuitenkaan olisi kannattavaa mennä. Sinänsä kyllä kulkisin mielummin bussilla kuin autolla, koska bussissa voi juurikin torkkua. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s