Kuolema on luonnollinen osa elämää

Kuolema vaikuttaa olevan pelottava asia. Tuntuu luonnolliselta pelätä joko omaa tai läheisen kuolemaa. Suomalainen kuolemankulttuuri on muuttunut sellaiseksi, missä kuolema on poissa silmistä. Ennen vanhaan perheet hoitivat kuolevan kotona loppuun asti, pesivät ruumiin ja itkivät kuolleen vierellä. Nykyisin monet kuolevat laitoksissa ja hautaustoimisto hoitaa ison osan käytännön järjestelyistä. Kuolleen omaisten lähellä oleminen on myös vaikeaa meille. Emme oikein tiedä, mitä sanoa ja miten olla.

Olen jollain tasolla aina ihmetellyt, miksi kuolema on melkein kuin tabu kulttuurisamme. Kuolemahan on niin luonnollinen osa elämää. Ajattelen niin, että jos on syntynyt tähän maailmaan, elämässä on vain kaksi varmaa asiaa: kuolema ja Jumalan armo. Emme voi olla varmoja elämässämme mistään muusta, kuin näistä kahdesta asiasta. Monet kokevat olevansa varmoja vain kuolemasta.

Miksi pelätä kuolemaa? Me kaikki kuolemme joskus. Olen pohtinut, pelkäämmekö oikeastaan kuolemaa enemmän sen mukanaan tuomia muutoksia. Jos kuolen itse, läheiseni jäävät yksin ja suremaan. Jos läheiseni kuolevat, jään itse yksin ja joudun opettelemaan elämään uudelleen ilman heitä. Kuolemaan voi liittyä myös kipuja, sairautta tai traagisia onnettomuuksia.

Löysin Tehy-lehden tämän vuoden kolmannesta numerosta Mari Pulkkisen haastattelun. Hän on uskontotieteilijä ja surututkija. Pulkkinen on tehnyt väitöskirjan, jonka nimi on Salattu, suoritettu ja sanaton suru – Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena. Pulkkinen kertoo, että myötätunnon osoittaminen läheisensä menettäneelle on vaikeaa, koska surevat muistuttavat meitä siitä, mikä on meidän kaikkien osa.

Jollain tasolla ymmärrän tämän välttelyn. On varmasti vaikea kohdata jotain, mikä itselläkin on joskus edessä. Kuitenkin, olisin mielelläni läheisensä menettäneen tukena. Läheisen kuolema on yksi raskaimmista elämän muutoksista, enkä usko, että haluaisin itsekään jäädä siinä tilanteessa ypöyksin. Ei meille tärkeät ihmiset ole elämässämme vain sen takia, että heidän kanssaan jaettaisiin pelkästään iloisia asioita. Kohdatessamme läheisensä menettäneen voimme samalla itse oppia paljon, tulla tutummiksi kuoleman kanssa.

roses-1750795_960_720

Kuva: Pixabay

Jaakko Juteinin sanoin:

Täällä on kuin kukkasella

aika lyhyt meillä,

siellä ilo loppumaton

niin kuin enkeleillä. 

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s