Sairaalasielunhoidon harjoittelua takana seitsemän viikkoa, missä mennään?

Kun harjoitteluani oli takana kolme viikkoa, julkaisin blogikirjoituksen, jossa kerroin, että menneet viikot olivat olleet kuormittavia ja raskaita. Kerroin syitä, miksi olin kokenut viikot rankkoina. Toin myös esille, että olin harjoittelemassa työssä jaksamistani tukevaa vapaa-ajan viettoa. Voit lukea kirjoitukseni täältä: https://eveliinahiltunen.wordpress.com/2017/04/23/sairaalasielunhoidon-harjoittelua-takana-kolme-viikkoa-missa-mennaan/

Kirjoitukseni sai pientä näkyvyyttä, kun Raili Suviranta julkaisi linkin siihen Facebookissa, Kirkon diakonia ja sielunhoito -ryhmässä. Linkin oheen Suviranta kirjoitti:

Tämä tarina harjoittelun alusta kertonee, miksi työelämäharjoittelu on tärkeää myös papin töissä. Ymmärrän, että ruotsin kieli voi tuottaa vaikeuksia, mutta työmatka on aika normi. Työtehtävät ovat vaihtelevia ja kuormittavia, kuten yleensäkin akateemisissa töissä. Valintatalon kassana toimiminen ei ehkä ole antanut tähän valmiuksia. Arvostan silti rehellistä kirjoittamista uuden edessä eikä tarkoitukseni ole ilkeillä.

Suvirannan kirjoitus tuntui minusta vähän kummalliselta, varsinkin maininta Valintatalon kassana toimisesta. Kommentoin, että työmatka olisi minulle sopivan kestoinen julkisilla, mutta autolla pitkä, koska omaan taipumuksen nukahtaa kaikkiin kulkuneuvoihin. Kerroin myös, etten ole ollut Valintatalon kassalla töissä, mutta sairaanhoitajana sairaalassa kyllä. Mielestäni tämä tapaus on hyvä esimerkki somessa kommentoimisen ongelmallisuudesta. Ennen kuin kommentoi, olisi paikallaan selvittää, kuka kirjoittaja on, ja millaisesta taustasta ja kokemuksesta käsin hän kirjoittaa.

Olen aina kokenut uuden työn aloittamisen raskaana. Ihmettelen, jos joku ei sitä kuormittavana koe. Omalla kohdallani alun raskaus kertoo siitä, että panostan kaikkeni työhön, pyrin pääsemään sisälle työhön ja työyhteisöön, sekä oppimaan työn sisällön. Uuden työn voi kokea aluksi raskaana, vaikka rakastaisi työtä ja sen tekemistä. Näin on itsellänikin. Ajattelen myös, että kun uuden työn aloittamisen kokee raskaana, sen saa sanoa ääneen. Itselleni pelkästään sen kertominen, että on ollut rankkaa, helpottaa kuormitusta.

Tällä hetkellä olen ollut harjoittelussa seitsemän viikkoa. Edessäpäin siintää vajaa kaksi viikkoa harjoittelua. Loppupuolella ollaan siis. Mikä on kokemukseni nyt?

  1. Alun raskaus helpotti sen jälkeen, kun sain kerrottua, että on ollut kuormittavaa. Viikkojen kuluessa pääsin sisälle työhön, opin työpisteiden käytännöt, työn tavanomaisen arjen ja tutustuin ihmisiin. Ajan mennessä eteenpäin, uutta asiaa ei ole tullut enää niin paljon, vaikka toki sitä edelleen tulee päivittäin.
  2. Käsitykseni siitä, että sielunhoidollisessa työssä olen omimillani ja osaamiseni vahvimmalla alueella, on vahvistunut. Nautin keskusteluauttamistyöstä. Rakastan ihmisten tarinoita ja innostun niistä. Vaikka olisin väsynyt, ihmiset imaisevat mukaansa ja unohdan kaiken muun ympäriltä. Aika kuluu kuin siivillä.
  3. Koen entistä enemmän merkittävänä sen, että kirkko on siellä, missä ihmiset ovat. Jeesus ei ole vain kirkkorakennuksen seinien sisällä. Hän on jokaisessa sairaalan huoneessa, kärsimyksen ja ilon keskellä. Hän on jo huoneessa, kun menen sinne, en tuo häntä sinne mukanani. Sairaalapapin työ on ruohonjuuritason työtä, tärkeää työtä, jolle on tarvetta.
  4. Alussa kaipasin seurakuntaharjoittelun monipuolisuutta ja ajattelin, että seurakuntapapin työ voisi ehkä kuitenkin olla vielä enemmän se minun oma juttuni. Nyt, kun olen päässyt kunnolla sisälle tähän työhön, olen huomannut, että en kaipaa monipuolisuutta enää niin paljon. Ehkä kysymys oli enemmänkin siitä, mihin olin tottunut? Nyt tuntuu siltä, että sairaalapapin työ on kaikista eniten se minun oma juttuni.
  5. Olen tottunut, ihme kyllä, säännölliseen päivätyöhön. Olen iltatyyppinen ihminen, joten meni hetki aikaa, ennen kuin aamuherätykset alkoivat sujua jouhevasti. Nyt pidän siitä, että työviikko on maanantaista perjantaihin, päivällä. Perjantaisin olemme tehneet paremman puoliskon kanssa viikonlopun ruokaostokset Prismassa. Olen tykästynyt tähän uuteen rutiiniin.
  6. Ruotsin kuuntelemiseen ja puhumiseen olen tottunut. En enää stressaa tai ahdistu omasta osaamattomuudestani. Toki se on itselle vaikea hyväksyä, etten pysty keskustelemaan kunnolla asiakkaan omalla äidinkielellä. Olen kuitenkin siirtänyt tämän asian harmittelun syrjään, jottei energiani ja voimavarani kulu sellaisen asiaan, jota en pysty tässä ajassa täysin muuttamaan.
  7. Päivittäiset ajomatkat sujuvat nyt paremmin, mutta edelleen meinaan nukahtaa rattiin harva se päivä. Kevään eteneminen, aamujen valostuminen ja aurinkoiset säät ovat auttaneet pysymään hereillä. Olen ostanut auton hanskalokeroon merkkari -pussin, jonka kaivan esiin, kun silmät alkavat lumpsua.
  8. Olen oppinut ottamaan vapaa-ajalla rennosti. Aluksi panostin työpäivien jälkeen ruotsin opiskeluun. Sitten pyhitin vapaa-aikani levolle, enkä tehnyt työpäivien jälkeen juuri muuta kuin kävin kaupassa, laitoin ruokaa ja lepäsin. Nyt kun olen useamman viikon vapaa-ajallani vain ollut kotona, olen alkanut taas kaivata pientä ohjelmaa ja ihmisten seuraa. Maanantaina kävin illalla optikon piilolinssikontrollissa. Eilen vietin iltani suloisen kummityttöni ja hänen ihanan äitinsä kanssa sisäleikkipuistossa.

Kokonaisuudessaan siis harjoittelussa menee hyvin. Nautin siitä ja saan siitä itse paljon. Olen kasvanut kohti pappeutta ja oppinut lisää. Veikkaan, että harjoittelun päättyessä oloni tulee hetkeksi haikeaksi. Vajaa kahden viikon päästä lähden harjoittelusta monta ajatusta ja kokemusta rikkaampana.

20170518_113322

Haluaisin sanoa jokaiselle harjoittelun tai uuden työn aloittamisen kanssa kamppailevalle: ”Zemppiä! Vaikka saisit arvostelua osaksesi, älä lannistu. Olet arvokas, osaat ja voit, huipputyyppi!” 🙂

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s