Uskoni on kokemuksellista

Olen valmistellut oppitunteja kesän tulevia rippileirejä varten. Oppituntieni aiheina ovat muun muassa Kolminaisuus, luominen, Pyhä Henki ja rukous. Oppitunteja valmistellessani minun on täytynyt selventää itselleni, mites tämä asia menikään. Mitä tästä kristinuskossa tarkasti ottaen ajatellaan?

Näiden kysymyksien myötä olen pohtinut omaa uskoani. Vaikuttaa siltä, että oma uskoni on kokemuksellista. Minulle ei ole luontevaa pohtia jatkuvasti kristinuskon opillisia kysymyksiä. En mieti useinkaan, miten Kolminaisuus on mahdollista tai miten luomiskertomukseen pitäisi suhtautua ottaen huomioon nykyisen luonnontieteen teoriat. Jälkimmäinen osoittautui oppituntia suunnitellessani itseasiassa mielenkiintoiseksi, joten voi olla, että kirjoitan siitä jossain vaiheessa tänne blogiin.

Uskonelämäni arki on sitä, että elän uskosta. Usko Jumalaan on koko elämäni perusta. Se on kuin vankka kallio, jolle taloni on rakennettu. Se on kuin vanhemman turvallinen syli, johon voin aina käpertyä vastoinkäymisiä kokiessani. Se on kuin kompassi, jota ilman seilaisin eksyksissä Tyynellä Valtamerellä. Se on kuin elämänvoima, jota ilman en yksin jaksaisi. Koen, että elän joka päivä Jumalan armosta.

Nuorempana pohdin kristinuskon peruskysymyksiä, mutta nykyisin huomaan pohtivani enemmän ihmisiä ja heidän erilaisia elämäntilanteitaan. Oma usko ei siis ole koko elämän ajan samanlainen, se muuttuu ja saa uusia ulottuvuuksia. Tällaiselle kokemukselliselle kristitylle tekee itseasiassa ihan hyvää miettiä välillä samoja asioita, joita valtaosa pohtii nuorena rippikoulussa.

Kokemuksellinen uskoni tulee ilmi monella tapaa. Rakastan hiljaisuuden retriittejä, luottamuksen messuja, hengellisiä lauluja, rukouspolkuja, tuohuksien tuoksua ja ehtoollista. Rippikoulun hartauksia suunnitellessani havaitsin, että valmistelemani hartaudet pitävät sisällään pienimuotoista toiminnallisuutta tai omakohtaisia kysymyksiä. Jumalanpalveluksessa saarnoja kuunnellessani innostun esimerkkejä ja tarinoita vilisevistä saarnoista, mutta pelkkää teologista pohdintaa kuunnellessani alan haukotella.

Tätä blogia kirjoittaessani törmäsin netissä Kirkon ja kaupungin vajaa pari vuotta vanhaan artikkeliin: Mystiikka ja kokemuksellisuus kiehtovat nykypäivän kristittyä. Artikkelissa kerrotaan, että kokemuksellisuus ei ole ollut suurella sijalla luterilaisuudessa, mutta maailman mittakaavassa kristinuskon normaali muoto on juuri sitä. Nykyisin tämä asetelma on ilmeisesti muutoksessa, mikä on ehkä hyväkin asia.

Tahdon tarkentaa, että uskoni on kokemuksellista, ei karismaattista, mikä on enemmän elämyshakuista ja tyypillistä herätyskristillisissä liikkeissä. Millaista sinun uskosi on?

Kirkon ja kaupungin artikkelin löydät täältä:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mystiikka-ja-kokemuksellisuus-kiehtovat-nykypaivan-kristittya

Pictures1

Kuvat: Pixabay

Rauhallista juhannusta ja Johannes Kastajan syntymäjuhlaa! 🙂

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s