Helpompi olla kiinnostunut toisista ihmisistä, kuin kertoa omista asioistaan

Otsikon havainnon olen tehnyt hiljattain itsestäni. Minulle on todellakin luontevampaa olla kiinnostunut toisista ihmisistä ja kysellä heidän asioistaan, kuin kertoa omistani. Jos porukassa kerron johonkin väliin välillä jotain itsestäni, minulle tulee heti sellainen olo, että nyt vein toisten aikaa ja he joutuivat kuuntelemaan jotain minusta. Mikäli sanomaani ei juuri kommentoida, koen, että tein väärin, kun kerroin jotain itsestänikin, olin itsekäs, enkä kerro enää. Keskityn vain kyselemään toisten asioista. Muutenkin, pohdin asioita aina kokonaisuuden ja isomman ihmisryhmän kannalta, en vain itseni.

Tämä blogi on ainoa kanava, jossa kerrankin keskityn kertomaan myös omista asioistani ja omasta elämästäni. Mikäli joku tuntee minut vain blogin kautta, voi olla ehkä vaikea kuvitella, että vuorovaikutustilanteissa huomioni on juurikin toisissa ihmisissä itseni sijaan. Koska vuorovaikutustilanteissa keskityn toisiin ihmisiin, on ehkä hyvä, että tämän blogin kautta pääsen sanoittamaan myös omaa elämääni. Toki minulla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa vuorovaikutus on tasapuolista. Heidän kanssaan koen luontevana puhua myös itsestäni.

Olen viime aikoina pohtinut, millaiseksi blogini on kehittynyt. Onko tämä enää samanlainen blogi, kuin vuosi sitten? Kirjoitanko enää papiksi kasvamisesta? En tiedä, kirjoitanko suoraan, mutta ajattelen, että tämäkin itsetutkiskelu on merkittävää matkalla papin työhön. Mitä mieltä olette siitä, että papille on helpompaa olla kiinnostunut toisista ihmisistä, kuin kertoa omista asioistaan? Mitä vahvuuksia ja heikkouksia tällaisessa persoonallisuuden piirteessä on?

Loppukaneettina, olen kiinnittänyt huomioita, etten ole ainoa, jolle on helpompaa olla kiinnostunut toisista ihmisistä. Ainakin läheisissäni on myös tällaisia ihmisiä. Vaikuttaa siltä, että suurimmalle osalle ihmisistä on kuitenkin luontevampaa kertoa itsestään ja omista asioistaan, kuin olla kiinnostunut toisesta ihmisestä. Ihmettelen, miten asia voi olla näin. Itselleni on niin luontevaa kysellä toisten elämästä, mutta vaikea keksiä omastani mitään kerrottavaa. Kai me ihmiset olemme sitten vaan niin erilaisia?

heart-1567215_960_720

Kuva: Pixabay

Rakkaudella ja lämmöllä,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s