Toivo on sitä, että on jotain, mitä odottaa

Minulla on herännyt ajatus. Mitäs jos jossain vaiheessa luopuisin tästä kaikesta? Luopuisin siitä, että jatkuvasti opiskelen, pyrin kehittämään itseäni, pyrin kasvamaan ammattilaiseksi, tavoittelen mieluista työpaikkaa ja papin ammattia, saamaan sitä jotain sellaista elämää, mitä meiltä tunnutaan odottavan?

Mitäs jos valmistumiseni jälkeen jäisin vain tekemään jotain perustyötä osa-aikaisena? Jäisin vaikka nykyiseen työpaikkaani tuntisuntioksi? Suntion työ on mielestäni mukavaa työtä, se ei vaadi hurjan paljon, mutta ei kuormitakaan. Tekisin 25 tuntista työviikkoa, ja muun ajan nauttisin elämästä. Liikkuisin luonnossa, näkisin ystäviäni, lukisin romaaneja, kävisin venyttelytunneilla ja kirkossa. Olisi rauhassa aikaa miettiä, mitä ruokaa milloinkin laittaisin ja voisin kokeilla uusia leipomuksia.

Tällainen elämä ei tietenkään toisi muuta kuin pienen osa-aikatyön palkan. Sillä ei ostettaisi asuntoa tai autoa. Mutta, näinhän minä olen tähänkin asti elänyt. Pienellä palkalla pystyy elämään kivassa vuokra-asunnossa, kun säästää jossain muussa asiassa, esimerkiksi ei käy hintavilla ulkomaanmatkoilla. Pienellä palkalla tulee toimeen, kun vähän miettii, mihin rahat sijoittaa.

Silloin kun olen ollut kuormittunut ja stressaantunut, kuvaamani elämä on tuntunut houkuttelevalta. Siinä on vain yksi iso ongelma. Olen ihmisenä ja persoonana sellainen, etten usko, että jaksaisin sitä kovin pitkään. Voisin tykätä vuoden, tai puoli vuotta, mutta sitten alkaisin kaivata tavoitteita, sitä, että on jotain, mitä odottaa, jotain, mihin pyrkiä, jotain, mihin omistautua ja mihin antaa oman panoksensa.

Toivo on sitä, että on jotain, mitä odottaa sanoi sairaalasielunhoidon harjoitteluni viisas ohjaaja, grand old lady. Juuri tämä asia on se, miksi en olisi pidemmän päälle onnellinen pelkässä osa-aikaisessa perustyössä. Kun opiskelen ja teen töitä kohti papin työtä, kohti kutsumustani, minulla on jotain, mitä odottaa. Minulla on toivoa.

Entä sitten, jos minusta joskus tulee pappi? Mitä minä sitten odotan, mikä on toivoni silloin? Loppujen lopuksi suurin odotukseni ja toivoni tässä elämässä on se, että joskus pääsen taivaan kotiin. Joskus saan olla paikassa, missä on pelkkää hyvää ja onnea. Pääsen Sen luokse, jolta olen tämän elämän saanut.

Ja ei, tämä ei nyt tarkoita sitä, että haluaisin vielä kuolla päästäkseni taivaaseen. Elän oikein mielelläni ja nautin siitä. Tarkoitan sitä, että kun joskus kuolen, uskon, että saan vielä jotain paljon parempaa kuin, mitä osaan odottaa. Jotain toivoakin suurempaa. 🙂

person-1031023_960_720

Kuva: Pixabay

Mitä toivo sinulle on?

Lämmintä lähimmäisen pyhää,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s