Enkeleitä onko heitä?

Enkeleitä onko heitä… lauloi Anne Mattila aikoinaan. Kappaleen sanat muistuvat mieleeni vuosien takaa, jolloin olin teini-ikäinen. Tuolloin en ajatellut laulun sanomaa sen syvemmin, fiilistelin vain tarttuvaa säveltä. Nyt, noin 15 vuotta myöhemmin laulun sanat puhuttelevat.

Tulevana sunnuntaina meillä on kirkkovuodessa Mikkelin päivä, toiselta nimeltään enkelien sunnuntai. Kristinuskon perinteessä on 400-luvulta lähtien vietetty arkkienkeli Mikaelin päivää, josta Mikkelin päivä on saanut nimensä.  Myöhemmin päivästä on tullut kaikkien enkelien päivä.

Tarkoituksena on, että tutkiskelisimme enkelien merkitystä ja tehtäviä. Kirkkokäsikirja kertoo, että enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. He suojelevat ja opastavat meitä ihmisiä, ja muistuttavat meitä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

Omassa mielessäni herää enkeleistä ensimmäisenä lapsena sisäistetty käsitys. Enkelit ovat hyviä, turvallisia, vaaleita ja taivaallisia olentoja, jotka kulkevat vierellämme. He varjelevat meitä kaikelta pahalta ja vaaroilta. Varsinkin silloin, kun kuljemme yksin ulkona pimeässä ja meitä pelottaa. Jokaisella meistä on oma suojelusenkelimme.

Tutussa lastenrukouksessa Jeesukselta pyydetään juuri tällaisia enkeleitä suojaksi.

Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä. 

Siivillänsä meitä peitä, ethän meitä koskaan heitä.

Aamen.

Näin siis lapsena. Nyt jo aikuisen ihmisen elämää pitkään eläneenä, en tiedä, mitä enkeleistä pitäisi ajatella. Pitkään aikaan en ole kokenut kuten lapsena, että enkeli kulkisi vierelläni ja suojaisi matkaani. Aikuisena sitä jotenkin kuvittelee pärjäävänsä yksin. Pimeä ja yksin kulkeminen eivät enää pelota.

Anne Mattilan laulu ja kertosäe päättyvät seuraaviin sanoihin.

Enkeleitä onko heitä

yksin kyselen?

Kuljin teitä pimenneitä

vaan yhtään mä löytänyt en.

Viekö aikuisen mielen epäilykset mennessään? Kulkeeko enkeli enää vierelläni? Mihin minun pitäisi uskoa? Mihin haluaisin uskoa? Mietin, pohdin, tuumailen, annan ajatuksille aikaa. Aavistan, ymmärrän.

Tahtoisin niin takaisin sen lapsen uskon: tutun, turvallisen ja lohdullisen. Haluaisin uskoa enkeleihin, haluaisin kovasti. Mistä löytäisin rohkaisua, mistä varmuutta?

Tartun Raamattuun. Toisesta Mooseksen kirjasta löydän kohdan.

”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi,

suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan,

jonka olen sinulle varannut.”

Vaikka enää ei pelota, enkelit kulkevat myös meidän aikuisten kanssa. Yksin, omien voimien varassa pärjääminen ei tee hyvää. Yhdessä, enkeleiden ja Jumalan kanssa on parempi. On turvallisempaa, lämpimämpää. Saan suojelusta, opastusta, muistutusta. Saan rakkautta.

Rukoilen usein vapaasti. Joskus kuitenkin kirkkokäsikirjasta löytyy rukous, joka pukee ajatukseni sanoiksi paremmin, mitä itse osaisin.

Jumala, taivaallinen Isä.

Sinä lähetät enkelisi kulkemaan edellämme

ja suojelemaan meitä

elämämme kaikissa vaiheissa.

Tiedämme, ettet sinä jätä meitä.

Kuitenkin olemme usein malttamattomia,

hätäilemme ja pelkäämme.

Anna meille levollinen mieli

ja auta meitä jättäytymään turvallisesti

sinun suojaasi.

Tätä rukoilemme

Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.

angel-2591973_960_720

Kuva: Pixabay

Rakkauden ja varjeluksen täyteistä tulevaa enkelien sunnuntaita! 🙂 ❤

Lämmöllä,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s