Lokakuinen Suomenlinna

Viime viikolla otin töissä kuvia Suomenlinnasta, messun mainostusta varten. Onnekseni päivä sattui olemaan kaunis ja aurinkoinen. Suomenlinna antaa aina syksyisin parastaan. Lehdet säilyvät puissa pidempään kuin mantereella, samoin ilma hieman lämpöisempänä. Ehkä meri hohkaa lämpöä niin pitkälle syksyyn?

Näissä rappukäytävän ikkunasta ottamissani kuvissa näkyy kirkkopuisto ja kirkkoa ympäröivä historiallinen aita. Kuvan, jossa ei ole ikkunan karmeja, valitsin mainoksen pohjaksi.

Nämä kuvat otin parvelta. Toisessa kuvassa näkyvät kirkon aitaan kuuluvat, ylösalaisin käännetyt tykinpiiput. Mielestäni fiksusti toteutettua, rauhaa korostavaa symboliikkaa. Toisessa kuvassa puolestaan parven pyöreä ikkuna.

Nämä kuvakulmat kirkosta ovat tunnetuimpia. Melkein jokainen näkemäni ulkokuva Suomenlinnan kirkosta on suurin piirtein näiden kuvien kaltainen. Kuukausi sitten kävelin kirkon vieressä olevalla paraatikentällä. Huomasin, että tutustakin rakennuksesta voi saada uudenlaisen kuvan, kun sitä katsoo välillä toisesta suunnasta.

Ensimmäisissä kuvissa komeillut kirkkopuisto lähemmässä tarkastelussa. Jaksan ihmetellä, miten lumoava ruskan väreihin pukeutunut luonto on.

Yleisesti ottaen en kovin paljoa välitä keltaisesta väristä. Ensimmäisenä siitä tulee mieleeni pääsiäinen ja siihen tiiviisti kuuluvat pääsiäistiput. Syksyisissä lehdissä keltainen ei kuitenkaan herätä pääsiäisen tuntua.

Suomenlinnan kirkon molemmissa pääovissa on ulkopuolella ristit, joiden keskikohdasta erkaantuu ikään kuin vaahteranlehdet. Olen pohtinut, ovatko nuo ristit ortodoksisia? Kirkkohan oli alun perin ortodoksinen ja palveli Suomenlinnassa sijainnutta venäläistä varuskuntaa. Ortodoksista näkemystä?

Nämä syksyiset kuvat kellotapulista tuovat mieleeni jotenkin haikean tunnelman. Puiden pudottamat lehdet makaavat tapulin kostealla lattialla ja värähtelevät tuulen vireessä. Tapulia ympäröivä rautakehikko ikään kuin varjelee tuota hiljaista autuutta. Kellon reunaa koristaa venäjänkielinen teksti. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä kellossa lukee.

Kirkkoa ympäröivää aitaa tarkastellessa mieleeni herää ajatus siitä, miten kirkko on ollut ja toivottavasti on edelleen tärkeä jäsenilleen. Se on suojelemisen arvoinen.

DSC01999

Viihdytkö sinä ruskaan pukeutuneessa luonnossa? 🙂

Lämmöllä,

Eveliina

4 thoughts on “Lokakuinen Suomenlinna

  1. Ihanat kuvat, varsinkin nuo kellotapulikuvat! Yritin tavata mitä kellossa lukee, mutta en saanut selvää, enkä varmasti olisi ymmärtänytkään, vaikka olisin selvän saanutkin. Otin hyllystäni Timo Lehtosen kirjoittaman kirjan Vaienneet kellot – Autonomian ajan sotilaskirkot 1809-1917 ja katsoin mitä kirkosta on kirjoitettu. Oli mielenkiintoista saada tietää, että Viaporissa oli myös luterilainen ja katolinen kirkko sekä synagoga ja moskeija! Oven rististä en osaa sanoa onko se alkuperäinen. Slaavilaisessa maailmassa suositaan yleensä ns. poikkipuuristiä, Kreikassa taas ristiä, jonka ”sakarat” ovat tasamittaisia.

    Tykkää

  2. Osaatko Liiolii venäjää? Mulle tuli myös joskus yllätyksenä, että Suomenlinnassa on ollut monia eri uskontokuntien tiloja. Venäjän armeija oli suuri ja koottu laajalta alueelta. Mutta silti jännää, että 1800-luvulla pienellä saarella sijainnut noin monen eri uskonno kirkkoa. 🙂

    Tykkää

  3. No osaan venäjää ihan tosi vähän. Kauan sitten kävin alkeiskurssin. Kun kävin muutama vuosi sitten Aunuksen Karjalassa, käytin varmaan jokaista osaamaani venäjän sanaa. Yllättävän vähällä tuli kyllä ymmärretyksi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s