Plastiikkakirurgiset leikkaukset tuomitsemisen kohteena

Kirjoitin toukokuussa blogitekstin tuomitsemisesta. Aihe tuntuu minusta valitettavasti edelleen ja koko ajan ajankohtaiselta. Mainitsin kirjoituksessani esimerkkejä tuomitsemistilanteista. Yksi esimerkeistäni oli tuomitseminen ulkonäköön panostuksen takia. Kuvailin tilannetta näin:

Nainen sijoittaa varallisuuttaan meikkeihin, vaatteisiin, kauneushoitoihin, ja muutenkin ulkonäköönsä. Miten ihmiset reagoivat? ”Silläki on kaks kiloa pakkelia naamassa. Niin kaunis ois ilman, ihan turhaan tuhlaa rahaa tommoseen.”

Esimerkkiä muistuttavaan tuomitsemiseen olen törmännyt aivan hiljattain, tällä kertaa kyseessä ollen plastiikkakirurgiset leikkaukset. Ihmisillä vaikuttaa yleisesti ottaen olevan jotenkin kielteinen käsitys plastiikkakirurgiasta, sitä pidetään pinnallisena ja siihen liittyy ennakkoluuloja ja pelkoja. Leikkaukseen meneviä myös arvostellaan herkästi.

PINNALLISENA PITÄMINEN

Pinnallisena pitämisellä tarkoitan ihmisten kommentteja siitä, miten on mukamas turhaa laittaa rahaa plastiikkakirurgiseen leikkaukseen ja turhaa sillä tavalla muokata ulkonäköään. Ihmettelen tätä. Eikö jokainen meistä päätä itse, mihin rahansa käyttää? Ja eikö jokainen meistä tiedä itse parhaiten, millaiset rahalliset panostukset ovat hänelle mieluisat ja mitkä puolestaan turhat? Yksi ihminen voi tehdä kerran elämässään muutaman tuhannen euron rahallisen panostuksen plastiikkakirurgiseen leikkaukseen. Toinen vaihtaa muutaman vuoden välein huvikseen, ilman todellista tarvetta autoaan. Tähän harrastukseen kuluu elämän aikana kymmeniä tuhansia euroja. Plastiikkakirurgisen panostuksen valinnut tuomitaan herkästi, autoihin panostava tuskin.

ENNAKKOLUULOT JA PELOT

Ennakkoluuloilla ja peloilla tarkoitan ihmisten käsityksiä siitä, että plastiikkakirurgisiin leikkauksiin jäätäisiin koukkuun, koskaan ei oltaisi tyytyväisiä tuloksiin, leikkausten tukokset olisivat luonnottomia, eivätkä oikeasti muokkaisi ihmisten ulkonäköä paremmaksi. Tuntuu, että joskus ihmiset kuvittelevat, että kaikissa plastiikkakirurgisissa leikkauksissa naisille laitetaan viiden litran silikonit, huulista muokataan Angelina Jolien huulet potenssiin seitsemän ja kasvot ruiskutetaan niin täyteen botoxia, että niistä tulee vahanukkemaiset.

Tämä ei ole tietenkään totuus, vaan käsitys, joka on syntynyt esimerkiksi iltapäivälehtien uutisoimista julkisuuden henkilöistä. Toki jotkut harvat ihmiset voivat ajautua leikkausten kierteeseen, mutta on kummallista olettaa, että olisi automaatio, että leikkaukseen menevälle ihmiselle kävisi niin. Emmehän me ajattele jokaisesta auton ostavasta ihmisestäkään, että apua, nyt hän jää kauheeseen autojen vaihtamisen kierteeseen!

Ihmiset käyvät plastiikkakirurgisissa leikkauksissa muun muassa pienentämässä painavia ja roikkuvia rintojaan, laittamassa olemattomiin rintoihinsa pienet silikonit, jotta he saisivat niistä A-kupin kokoiset, hiomassa muutoin suorasta ja sopusuhtaisesta nenästään kyömyn pois ja leikkaamassa hörökorvat lähemmäs pääkalloa. Plastiikkakirurgisen leikkauksen voi toteuttaa niin, että päätös on terve ja vastuullisesti tehty.

ARVOSTELU

Otan arvostelusta esimerkiksi tapauksen, jossa henkilö menee plastiikkakirurgiseen leikkaukseen muokkaamaan hörökorvansa. Ihmiset sanovat mielellään: ”Mitä sä sellaseen meet? Kauniit on sun korvat ihan noinki. Hyväksyisit ittes sellasena ku oot.” Olen sitä mieltä, että ihmiset, joilla ei ole hörökorvia, eivät voi tietää, millaista on elää hörökorvien kanssa. Heillä ei ole oikeutta arvostella ihmistä, joka haluaa muokata korvansa kasvoihin nähden sopusuhtaisemmiksi. Samoin ei ole toisilla hörökorvat omaavilla ihmisilläkään. Voi olla, että joku hörökorvien kanssa elävä ihminen kokee olonsa vallan hyväksi, eikä ikinä menisi leikkaukseen. Toinen taas ei koe oloaan hyväksi ja haluaa mennä leikkaukseen. Jokaisen ihmisen kokemus itsestään on ainutlaatuinen ja erilainen.

ELÄMÄN LAATUA PARANTAVA LEIKKAUS

Eräs fiksu plastiikkakirurgi kutsui plastiikkakirurgisia leikkauksia elämän laatua parantaviksi leikkauksiksi. Tämä oli mielestäni tosi hyvin sanottu. Plastiikkakirurgiset leikkaukset parantavat monien ihmisten elämän laatua ja mielestäni panostus omaan elämän laatuun on järkevästi tehty. Oman itsemme kanssa kun elämme varmasti koko loppuelämämme. Toki on järkevää laittaa rahaa myös muiden ihmisten, esimerkiksi sotien keskellä elävien auttamiseksi, mutta emme elä täällä vain muita ihmisiä varten. Omasta itsestään huolehtiminen on myös tervettä.

KRISTINUSKON NÄKÖKULMA

Mitä plastiikkakirurgisista leikkauksista pitäisi ajatella kristinuskon näkökulmasta? Raamattu ei mainitse kauneusleikkauksista mitään, mikä ei ole Raamatun kirjoitusajankohdat huomioon ottaen mikään ihme. Raamatussa on kyllä kohtia, joissa puhutaan muista ulkonäköön liittyvistä asioista.

Vanhassa testamentissa oleva Esterin kirja kertoo kuningatarehdokkaiden huolellisesta ja pitkäjänteisestä ulkonäön hoitamisesta: ”Kunkin neidon tuli vuorollaan mennä kuningas Kserkseen luo. Sitä ennen tyttö oli saanut kauneudenhoitoa kokonaisen vuoden, kuten oli määrätty. Kuusi kuukautta häntä oli hoidettu mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta balsamiöljyillä ja muulla tavoin.”  (Est. 2:12)

Sananlaskuissa puolestaan murjaistaan seuraavasti: ”Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.” (Sananl. 11:16)

Uuden testamentin puolella Apostoli Pietari kirjoittaa seuraavasti: ”Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan.” (1. Piet. 3:3-5a)

Tulkitsen Pietarin sanat niin, että ulkoisen kauneuden ei pitäisi saada liian isoa merkitystä elämässä, koska todellinen kauneus kumpuaa sisältä. Mielestäni plastiikkakirurgisessa leikkauksessa voi käydä ilman, että se vähentää ihmisen sydämestä kumpuavaa kauneutta.

Ajattelen, että plastiikkakirurgisten leikkausten, kuten muidenkin ulkonäköön liittyvien asioiden suhteen, pätee sama periaate, mikä koskee kaikkea, mitä teemme. Jos tekemämme asiat vievät meitä kauemmas Jumalasta, asettuvat itsemme ja Jumalan väliin, aiheuttavat hallaa uskonelämällemme, emmekä voi kohdata Jumalaa puhtaalla, terveellä omalla tunnolla tekemiemme asioiden kanssa, silloin ne asiat ovat meille pahaksi. Jos taas voimme käydä hyvillä mielin Jumalan eteen tekemiemme asioiden kanssa, ovat ne meille hyväksi. Koen, että vastuullisesti tehty päätös plastiikkakirurgisesta leikkauksesta on asia, jonka kanssa voisin hyvillä mielin kohdata Jumalan.

TUOMITSEVA KOKEMUS

En ole käynyt plastiikkakirurgisessa leikkauksessa, mutta olen kohdannut ihmisten arvostelua ripsien pidennyksien takia. Noin viitisen vuotta sitten minulla oli kauniit ja kätevät ripsien pidennykset. Niiden ollessa ripsissäni minun ei tarvinnut meikata ollenkaan. Tällöin sain klassisen kommentin, joka tuntui minusta todella pahalta ja alentavalta: ”Tosi kauniit sun ripset ois ihan ilmankin.”

Kuvitteleeko tällaisen kommentin sanova ihminen, että reaktioni olisi: ”Aijaa, olisko ne kauniit ihan ilmankin? No sitten otin nämä ripsien pidennykset turhaan. Käynpä poistamassa ne.” Ei, reaktioni ei ollut tuo, eikä varmasti ole kenelläkään pidennykset ottaneella. Reaktioni oli se, että koin kommentin sanoneen ihmisen asettuvan yläpuolelleni, ja oikeudekseen arvostella valintaani ja haluani kaunistaa ripsiäni.

Ihmisten tuomitsemishalu saa minussa heräämään ihmetyksen siitä, mikä näitä ihmisiä vaivaa. Miksi he tuomitsevat? Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei ole varsinaista halua tuomita, vaan he tuomitsevat, koska tuomitsemansa asia on heille vieras ja pelottava, heillä on ennakkoluuloja ja ehkäpä heille on koko heidän elämänsä ajan ulkoapäin opetettu, että tuomittu asia on väärin. Onneksi olen kohdannut myös ihmisiä, jotka eivät tuomitse. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, kunnioittavat ja osoittavat tukensa.

SUMMA SUMMARUM

Mitä siis ajattelen plastiikkakirurgisista leikkauksista? Ajattelen niin, että jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä itseään ja omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Plastiikkakirurgiseen leikkaukseen menevän ihmisen ei pitäisi joutua kokemaan arvostelua, ennakkoluuloja ja tuomitsemista. Sen sijaan toivoisin ihmisten ymmärtävän, että leikkaus on siihen menevälle ihmiselle tärkeä ja hän haluaa sitä. Olen onnekas, koska koen oloni omassa kehossani hyväksi. Jos kuitenkin rintani esimerkiksi imetyksen myötä muuttuisivat suuriksi, raskaiksi ja roikkuviksi, ja minulla olisi varallisuutta, voisin hyvin mennä rintojen kohotukseen ja pienennykseen.

Jos joku nyt haluaa tuomita minut, koska kirjoitan hyväksyvästi plastiikkakirurgisista leikkauksista, tuomitkoon vain. Voin vain huokaista hiljaa kohti Luojaa ja rukoilla Jeesuksen sanoin, jotka hän totesi silloin, kun kansa tuomitsi hänet: ”Isä, anna heille anteeksi.”

Mitä sinä ajattelet plastiikkakirurgisista leikkauksista ja niiden tuomitsemisesta? Kuulisin mielelläni näkemyksesi, koska aihe on mielipiteitä jakava ja monelle niin herkkä, kuin henkilökohtainenkin. Mielestäni asioista ei pidä vaieta, vaan puhua avoimesti. Samalla tietenkin kunnioittavasti ja asiallisesti.

people-2574032_960_720

Kuva: Pixabay

Hienoa, kun jaksoit lukea loppuun! Toukokuussa kirjoittamani blogitekstin tuomitsemisesta voit lukea klikkaamalla tätä linkkiä: https://eveliinahiltunen.wordpress.com/2017/05/06/yhteiskunnassamme-vallitsee-tuomitsemisen-kulttuuri/

Taivaan Isän rakkautta ja lämpöä,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s