Mummoutumista ja muoriutumista

Pictures3

Mustavalkoisessa kuvassa on Muori, isäni äiti Anna-Liisa. Hän kuoli, kun olin kymmenen vuotias lapsi. Eli kauan kauan sitten. Olen kuullut kommentteja, että minussa on ulkoisesti samoja piirteitä, mitä Muorissa. Mitä mieltä olet tästä? Ulkoisten seikkojen lisäksi olen ilmeisesti myös mieleltäni varttuneemman immeisen oloinen. Parempi puoliskoni on ollut jo pitkään sitä mieltä, että olen henkisesti 80 –vuotias. En tiedä, onko tämä ajatus huumoria, vai ei. Oli niin tahi näin, tunnistan itsestäni henkisen kypsyyden ja mummomaisuuden.

Voivottelen kotona usein tätä mualiman menoa. Laulan vanhoja virsiä ja suomalaisia kansanlauluja, tai iskelmäklassikoita. Muutenkin pidän mummomaisia äännähdyksiä. En usein edes yritä pysyä kärryillä kaikista ajankohtaisista asioista. Sen sijaan olen suunnattoman kiinnostunut historiasta, sota-ajan tarinoista ja entisajan ihmisten elämästä. Tykkään lukea kirjoja ja luennoilla mukanani kulkee edelleen kirjoituslehtiö penaaleineen, kynineen ja kumeineen. Autoa osaan ajaa vain manuaalivaihteilla.

Teknisen kehityksen kelkasta olen jo jossain määrin pudonnut. Kotimme teknisten vempaimien ylläpito on ajautunut kokonaan paremman hoidettavaksi. Olemme asuneet yli kaksi vuotta yhdessä. Jossain vaiheessa osasin jo jollain tavalla käyttää televisiotamme, mutta sitten jokin osa meni rikki ja homma muuttui. Nyt olen taas lähtöpisteessä. En katso televisiota kovin usein, mutta kun katson, kysyn ensin paremmalta, mitä nappeleita kaukosäätimistä pitää painaa. Viime viikolla kävin lainaamassa kirjastosta kaksi DVD-elokuvaa ja lautapelin. Paljon parempi!

Vedän harvoin housuja jalkaan, koska koen oloni mukavammaksi mekossa ja sukkahousuissa (jotka putoavat vähän väliä ja kiskon niitä ylös). Näin sateisen syksyn keskellä taaperran usein villasukat ja kumisaappaat jaloissa. Talvitakkini on muodoton ja ylisuuri, mutta lämmin! Neuleesta koostuva tupsupipo ja lapaset kuuluvat asiaan. Kannan aina semmoisen määrän tavaraa mukanani, että käsilaukkuja roikkuu käsipuolessa usein kaksi. Töissä tulee silloin tällöin tavaraa kuljettaessa vedettyä ihka oikeaa mummolaukkua!

Tulen yleensä mummojen kanssa hyvin toimeen ja juttelen mielelläni heidän kanssaan. Seurakuntalaisissakin koen mummot jotenkin helposti lähestyttäviksi ja turvallisiksi. Sitten kun joskus kaukana tulevaisuudessa olen itse mummo, haluan, että minua kutsutaan isäni äidin tavoin muoriksi. Millä nimellä sinä haluaisit itseäsi kutsuttavan? Isoäiti, mummo, mummi, mummu, muori, fammu tms.?

Koska joka asiaan pitää olla olemassa testi, käy testaamassa Kirkon ja kaupungin sivuilta, kuinka mummo olet! 🙂 Tässä linkki: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/testaa-kuinka-mummo-olet-

Pyhäillan ehtoota,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s