Talvihorroksessa

Kuluva vuodenaika on kerrassaan pimeä, kolea, sateinen, masentava ja kaikin puolin sellainen, jonka voisi vain nukkua ohi. Olisi niin metkaa herätä jouluaattona juhlan keskelle. Tai oikeastaan, koska kirkon työntekijänä jouluni on työn täyteinen, voisin herätä vasta uuden vuoden jälkeen. Maa olisi tuolloin verhoutunut lumipeitteeseen, kiireet olisivat ohi, uusi vuosi ja uudet kujeet alkaneet, talvi parhaimmillaan.

Nyt tekisi mieli tehdä pehmoinen ja lämmin pesä. Vuoraisin tuon pesän peitoilla ja tyynyillä, kankailla, jotka tuntuvat mukavalta ihoa vasten. Söisin ensin mahani toooooosi täyteen ja sitten käpertyisin pesään nukkumaan. Kuin mesikämmenet konsanaan. Maiskuttelisin suutani tyytyväisenä ja antaisin silmieni lumpsua kiinni kaikessa rauhassa. Kyllä olisi niin mainiota.

Varsinaisille talviunille en voi käydä, koska olen ihminen, mutta jonkinlaisessa talvihorroksessa tunnun elävän. Viime yönä nukuin yli 12 tuntia, vaikka univelkaa oli vain yhdeltä yöltä. Voisin joka yö uinua vähintään yhdeksän tuntia. Pitkistä yöunista huolimatta väsyttää ja tekisi mieli syödä vain pullaa ja muita lämpimiä herkkuja. Aamulla kuudelta töihin herääminen, kun ulkona on pilkkopimeää, tuntuu vääryydeltä. Joka päivä kotiin tultuani on sellainen fiilis, että voisin mennä saunaan lämmittelemään kylmettyneitä jäseniäni.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koen tällaista kaamosväsymystä ja talvihorrosta. Aiempina vuosina olen mennä porskuttanut marraskuun ohi ongelmitta. Mitä tämä nyt sitten oikein on? Tekeekö ikäni, lähenevät 30 vuotta eloa tehtävänsä? Yleensä en pidä yhteiskuntamme kaupallisesta joulusta ja kaiken mualiman jouluhöpinöistä. Nyt voin kuitenkin rehellisesti kertoa iloitsevani siitä, että synkät kadut heräävät henkiin jouluvaloineen ja koleat torit täyttyvät joulumarkkinoista. Tänne vaan, kaikki ilo ja valo, teitä tarvitsen!

sleeping-cat-2754329_960_720

Kuva: Pixabay

Olenko ainoa talvihorroksessa laahustava yksilö? Onko teitä muitakin?

Psalmista 74, jakeesta 17 ”Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven.”

Huokaisen rukouksen kohti taivasta

Rakas Jeesus, kiitos kaikista neljästä vuoden ajasta.

Tämä kuluva marraskuu on kuitenkin tosi synkkä ja ankea.

Olisin kiitollinen, jos soisit lumen sataa ja talven oikeasti alkaa.

Tuo iloa ja elämää, voimaa jaksaa päivästä toiseen.

Kiitos kun kuulet toiveeni ja kiitokseni.

Aamen.

Siunausta viikkoosi,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s