Me too

Me too ilmiö täytti lokakuussa sosiaalista mediaa. Voi olla, että kirjoitan aiheesta vähän jälkijunassa, koska suurin hypetys asian äärellä on jo laantunut. Yksi syy tähän on se, että jouduin itse vasta vajaa kaksi viikkoa sitten seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Ennen omakohtaista kokemusta pidin seksuaalisen ahdistelun julkituomista todella tärkeänä. Omakohtainen kokemus kuitenkin nosti asiasta puhumisen merkittävyyttä huimasti mielessäni. Valitettavasti näin. Tietenkään seksuaalisesta ahdistelusta puhumisen arvo ei saisi olla omassa päässä kiinni siitä, onko itsellä siitä kokemusta. Jos jollain on, siitä on puhuttava.

Olen aina ajatellut, että vaikeista ja vaietuista asioista on puhuttava. Muuten emme pääse eroon suomalaisessa mielenlaadussa syvällä kytevästä häpeästä. Häpeällä on mielestäni iso rooli puhumattomuuden kulttuurissa. Eihän se tietenkään ole kiva asia toisille kerrottavaksi, että on joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Tunnistan itsessänikin pienen pientä häpeää siitä, että koskemattomuuttani ja turvallisuuden tunnettani on rikottu. Samaan aikaan tiedostan, ettei minun pitäisi kokea näin, koska en ole itse millään tavalla syyllinen tapahtuneeseen.

Jouduin kokemaan seksuaalista ahdistelua työpaikallani, työvuorossa ollessani, kauneimmat joululaulut tilaisuuden jälkeen. Kirkko oli jo lähes tyhjentynyt ihmisistä, mutta onneksi rakennuksessa oli vielä työkaverini ja muutama seurakuntalainen paikalla. Mies esti minua liikkumasta pienessä tilassa ja koski etumukseeni. Huitaisin hänen kätensä heti pois, onnistuin kiertämään miehen ja huusin hänelle ”Don’t touch me!” Ulko-ovella poistuessaan hän jälleen koski minuun ja huusin uudelleen saman lauseen.

Mies oli tumma ja puhui englantia. Vaikea tietysti arvioida, mutta ulkonäön perusteella veikkaisin hänen etnisten juuriensa olevan Välimeren seudulla. Seksuaalisia ahdistelijoita on varmasti niin kantasuomalaisissa kuin muista kulttuureista tulevilla. Kokemukseni jälkeen ajattelen, ettemme tarvitse Suomeen lisää ihmisiä, joille kehon koskemattomuus ja naisen arvostaminen eivät ole itsestään selvyyksiä. Seksuaalinen ahdistelu on aina väärin ja törkeää. Erityisen törkeää se on vielä silloin, kun se tapahtuu kirkossa, uskontomme pyhässä tilassa. Mielestäni tällainen käytös viestii alentavaa suhtautumista sekä naisen arvoa ja kehoa, sekä uskontoamme kristinuskoa kohtaan.

Olen onnekas, koska ahdistelu ei edennyt pidemmälle. Silti, me too. You too?

SAMSUNG CSC

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s