Tapaninpäivänä kirjoitin blogissa siitä, miten olen isolla työmäärällä uuvuttanut itseni. Olen todella uupunut ja iloinen siitä, että osaan myöntää sen. Tunnistan itsessäni monia uupumuksen oireita, onneksi, en kuitenkaan masennuksen oireita. Olen siis toiveikas, että saan elämäniloni ja innostuneisuuteni takaisin, kunhan saan vain levättyä tarpeeksi. Uupumustani ei ole vienyt pois muutama hyvin nukuttu yö ja satunnainen vapaapäivä. Siksi pidänkin keväällä tovin taukoa töistä ja teen vaan gradua.

Tällä hetkellä pyrin hemmottelemaan itseäni ja rentoutumaan, koska tunnen, miten kehoni on jatkuvassa stressitilassa. Tänään minulla on ollut vapaapäivä. Nukuin todella pitkään, enkä laittanut kelloa soimaan. Aamupalaksi söin rasvatonta luonnonjogurttia, mustikoita ja suklaamuromysliä. Tiedän, että suklaamuromysli ei ole terveellinen ja fiksu valinta aamupalaan, mutta en halua syödä vain terveellisesti. Elämästä ja syömisestä on kiva myös nauttia.

En laittautunut ollenkaan, niin kuin en yleensä teekään vapaa päivisin, ellei ole jotain spesiaalia menoa. Iltapäivällä töpöttelin asuinalueemme paikalliseen kauneushoitolaan. Kosmetologi teki minulle jalkahoidon. Istua möllötin pehmoisessa stoolissa ja luin naistenlehteä hoidon ajan. Hoito oli todella perusteellinen ja kosmetologilla vahvat otteet. Loppuhierontakin oli kunnon hierontaa, eikä ihme hipellystä, mitä kerran aiemmin olen kokenut jalkahoidossa. Kovettuman tapaiset lähtivät ja jalkani rentoutuivat.

Hoidon jälkeen tepastelin hetken aikaa ulkona. Kävelin merenrantaa pitkin auringon paistaessa kauniisti sinisellä taivaalla. Ilmassa tuntui pikkupakkanen ja raikkaus. Ai että, miten nautin! Aivan parasta. Kotiin tultuani söin, laiton astian- ja pyykinpesukoneet pyörimään, yhdistin youtuben kautta televiisoriin rentouttavaa musiikkia, vaihdoin pehmoiset kotivaatteet ylle, vedin äitini joululahjaksi antamat, uudet villasukat jalkaan ja lösähdin sohvalle selaamaan facepuukia. Nukahdin.

Viime aikoina olen työmatkojen aikana, varsinkin lautassa, lukenut Katri Mannisen kirjaa Minä onnistun. Sain sen työkaveriltani joululahjaksi. Kirja on mainiota lukemista ja vaihtelua gradua varten koluamiini teoksiin. Kirja herättää pohtimaan monia asioita, mm. sitä, miten kestävämpi elämäntapa edellyttää kokonaisvaltaista muutosta. Kirjaa lukiessani mietin, samaistunko kirjaan itse, vai näenkö siinä enemmänkin työkaverini, keski-ikäisen nallekarhumaisen miehen. Elämä on ihmeellistä.

Päiväunien jälkeen olen hoitanut tässä koneella asioita. Kun parempi puolisko tulee iltavuorosta kotiin, teemme pizzaa. Ai ai, kun masu on mielissään. En tiedä, miten jaksaisin uupuneena ilman parempaa puoliskoani. Hän todellakin on nimensä veroinen! Jaksaa tukea, zempata, kehua, vakuutella, hauskuuttaa, antaa anteeksi ja pitää hyvänä. Parempi puolisko on ensimmäinen ihminen elämässäni, joka saa minut tuntemaan itseni hyväksytyksi ja rakastetuksi, vaikka olisin kuinka huonossa voinnissa, enkä koe, että minusta olisi iloa hänelle.

Enköhän tämän päivän hemmottelun jälkeen jaksa seuraavat neljä töiden ja gradun täyteistä päivää. Seuraava vapaapäivä on tiedossa lauantaina. Pyrin nyt pitämään kiinni siitä, että minulla olisi viikossa kaksi vapaapäivää. Viime viikolla se ei onnistunut, mutta olen optimistinen tulevien viikkojen suhteen. Mikä on sinusta toimiva tapa hemmotella itseä, kun väsyttää? 🙂

Auringon valoa ja kirpeää pikkupakkasta tammikuuhusi,

Eveliina

 

Kuva jaloista ja kukista: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s