Olen kertonut täällä blogissa uupumuksestani. Keskustelin aiheesta ystäväni kanssa, joka on myös sairastanut uupumuksen. Kysyin häneltä, miten hän selätti uupumuksen. Ystäväni vastasi, että uupumuksesta selviäminen vaatii elämäntapamuutosta. Elämäntavasta on tehtävä kestävämpi, ettei uupumus tule uudelleen.

Ajatus elämäntapamuutoksesta tuntui minusta aluksi tosi vaikealta. Mitä karsisin pois? Mistä luopuisin? En haluaisi jättää mitään asioita elämästäni pois, en haluaisi muuttaa elämääni. Elämäntapamuutos tuntui isolta ja pelottavalta, enkä tiennyt, onko minusta siihen. Nyt tauon aikana olen saanut levättyä ja ainakin toistaiseksi tuntuu taas hyvältä. Koen, että into ja energia ovat palanneet takaisin ja odotan jo hieman töihin paluuta. Olen saanut graduni aineiston kasaan ja viime viikon olin töissä hiihtolomariparilla.

Rippileirille töihin lähtö oli tässä elämäntilanteessa hieman riski, mutta työstä oli sovittu jo aiemmin ja halusin pitää siitä kiinni. Onnekseni leiri oli äärimmäisen helppo ja kevyt, kaikista helpoin leirini tähän mennessä. Nuoret kuuntelivat kuin enkelit, osallistuivat ja kaikki ihmiset leirillä olivat mukavia. Monesti leirien jälkeen olen enemmän tai vähemmän ryytynyt. Tämän leirin jälkeen olen ollut pientä univelkaa lukuun ottamatta voimissani ja fiilis mainio.

Olen siis saanut uupumuksen pois ja haluan ehdottomasti pitää tästä olotilasta kiinni. Elämäntapamuutosta mutusteltuani aloin ymmärtää, että vaikka se olisi kuinka vaativaa tahansa, minun on pakko muuttaa elämääni. En voi jatkaa samalla tavalla, muuten uuvun uudelleen ja sitä en missään nimessä halua. Elämäntapamuutoksen tekeminen on minulla kesken ja tämä on ehdottomasti vasta harjoittelua. Mitä sitten muutan elämässäni?

  1. Näen vapaa-ajallani ihmisiä kerran viikossa

Aiemmin olen rajannut niin, että näkisin ihmisiä vapaa-ajallani maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Tämäkin on minulle tässä elämäntilanteessa liikaa. Kun vapaa-aikaa on vähän, huomaan, että ennen viikon toista tapaamista stressaannun ja ahdistun siitä, että en ehdi opiskella tai levätä tarpeeksi. Näkemisestä tulee suorittamista. Olen nyt päättänyt, että näen ihmisiä vain kerran viikossa. Tähän lukeutuvat siis perheenjäsenet, ystäväni ja kaikki vapaa-ajan ihmissuhteet parempaa puoliskoani lukuun ottamatta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näen perhettäni, ystäviäni ja ylipäänsä kaikkia ihmisiä entistä harvemmin. Olisi ihanaa olla ihminen, jolla on aina aikaa toisille. Minun on myönnettävä itselleni, etten ole sellainen. Jos jollain ei riitä ymmärrystä siihen, että näen entistä harvemmin, se on hänen ongelmansa ja häneltä puuttuu ymmärrystä epätäydellisiä ja heikompia ihmisyksilöitä, kuten minua kohtaan. En myöskään usko aidon ystävyyden kaatuvan siihen, jos näemme harvemmin kuin aiemmin.

  1. Teen töitä keskimäärin 25 tuntia viikossa

Töiden vähentäminen on ollut minulla myös ikuisuustavoite, josta on nyt tiukasti pidettävä kiinni. Olen tehnyt omien voimavarojeni mittapuulla aivan liikaa töitä. Tuo 25 työtuntia on viikossa se, mitä tarvitsen välttämättömään elämään, asumismenoihin ja elintarvikkeisiin. Olen tehnyt enemmän töitä, jotta rahaa riittäisi muuhunkin, esimerkiksi häätilille ja joskus uusiin vaatteisiin. Nyt minun on kuitenkin otettava tiukka linja työtuntien suhteen ja vähennettävä ylimääräisiä menoja, jotta 25 tuntia viikossa riittää.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minusta tulee huonosti joustava työntekijä. Tähän mennessä olen ollut melko joustava ja tehnyt pyydettäessä lisävuoroja. Mikäli suunnitellut työtuntini ovat työvuoropalaverin jälkeen täynnä, joudun jatkossa kieltäytymään lisävuoroista. Tiedän, että muutun ehkä työnantajalle huonommaksi työntekijäksi, mutta minun ei enää hyödytä tehdä lisävuoroja, jos niistä seurauksena on uusi uupuminen ja viiden viikon tauko töistä.

  1. Opiskelen keskimäärin 15 tuntia viikossa

Aiemmin viikkotyötuntimääräni on ollut opiskelu mukaan laskettuna 50 tai 48 tuntia viikossa. Nyt pudotan sen 40 tuntiin, joista keskimäärin 25 tuntia on töitä. Opiskelulle jää aikaa siis niin ikään keskimäärin 15 tuntia viikossa. Puhun keskimääräisistä tunneista, koska työviikkoni ovat vaihtelevia. Esimerkiksi seuraavassa periodissa ensimmäisellä viikolla minulla on töitä 15 tuntia, toisella 32 ja viimeisellä 29. Keskimäärin siis noin 25 tuntia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että en voi pitää itseäni täysipäiväisenä opiskelijana. Kun opiskelen 15 tuntia viikossa, opintojen eteneminen on hidasta ja opintoja arjessa vähemmän, mitä työntekoa. Onneksi olen opinnoissani aika pitkällä ja tästä opiskelutuntien vähentämisestä huolimatta arvioin, että valmistun noin vuoden päästä. Tähän pudotukseen päädyin siksi, että 50 tuntiset viikot ovat minulle pidemmän päälle liikaa ja varmasti osa syy uupumukseeni. 40 tuntia viikossa lähentelee jo normaalia täysipäiväistä työaikaa.

  1. Pidän keskimäärin kaksi vapaapäivää viikossa

Vapaapäivien lisääminen on ollut tavoitteeni edellisten tavoin pitkään. En ole kuitenkaan pitänyt kahdesta vapaapäivästä viikossa millään tavalla kiinni. Usein minulla on ollut viikossa yksi vapaapäivä tai ei yhtään. Tämä on tietenkin ollut kestämätön elämäntapa. Tarvitsen vapaapäiviä ja lepoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen entistä joustamattomampi työntekijä. Meillä on töissä tosi paljon lyhyitä, esimerkiksi viiden tunnin työvuoroja. Olen monesti tehnyt esim. 30 työtuntia viikossa, niin, että työpäiviä on ollut viikossa kuusi. Työpäivät vaan ovat olleet lyhyitä. Nyt pidän kiinni siitä, että kolmen viikon periodissa minulla on kuusi vapaapäivää ja työvuoroja otan pitäen kiinni vapaapäivien toteutumisesta.

  1. Jätän itselleni vain yhden vapaaehtoistyön

Ennen kun sain työpaikan tuntisuntiona, minulla oli paljon vapaaehtoistöitä. Töiden saamisen jälkeen olen luopunut monista vapaaehtoistehtävistä. Jäljelle on jäänyt kaksi vapaaehtoistehtävää, joista toisesta olen ollut tauolla viime syksystä asti. Nyt laitoin viestiä tästä vapaaehtoistyöstä vastaavalle ihmiselle, ja kerroin jääväni ainakin toistaiseksi kokonaan pois. Eihän sitä koskaan tiedä, millainen elämäntilanne minulla joskus tulevaisuudessa on. Jos pystyisin joskus hamassa tulevaisuudessa palaamaan tehtävään.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainoa vapaaehtoistyö, mitä minulla on enää jäljellä, on Pappisliiton opiskelijaedustajana toimiminen. Tämän pestin haluan hoitaa loppuun, pitäen tiukasti kiinni siitä, että en tämänkään tehtävän kautta ota itselleni mitään ylimääräistä, kuten opiskelijaedustajan paikkaa erilaisissa työryhmissä tms. Hoidan välttämättömät opiskelijaedustajan tehtävät ja hoidan nämä hyvin, ennemmin kuin otan lisää tehtäviä ja hoidan kaikki huonosti.

  1. En tee vapaa-ajallani mitään ylimääräistä tai käy missään, ellen absoluuttisesti koe, että haluan ja minulla on tähän aikaa ja voimavaroja

Olen ollut todella huono sanomaan ei ja olen jo pitkään harjoitellut sen sanomista. Merkittävin tekijä, jolle minun pitäisi sanoa ei, olen minä itse. Toki minun on harjoiteltava entistä paremmin kieltäytymään erilaisista kutsuista ja pyynnöistä, mutta ennen kaikkea omista ideoistani tehdä sitä ja tätä. Olen tekevä ihminen ja elän tekemisestä, mutta kuitenkaan en ole mikään duracell pupu. Vaikka minulla on kova halu tehdä asioita, väsyn siitä, jos olen koko ajan tekemässä jotain tai käymässä erilaisissa tilaisuuksissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että priorisoin vapaa-ajallani levon. Vietän nyt entistä enemmän aikaa sohvalla ja lenkillä. Vapaa-ajallani en lähde kotoa minnekään, ellei ole aivan pakko ja ellen sata prosenttisen varmasti koe, että saan tarpeeksi lepoa, vaikka lähtisin. Teen vapaa-ajallani asioita, joista nautin ja jotka palauttavat minua opiskelun ja työn jälkeen. Kokonaisuudessaan siis otan vapaa-ajallani rennommin.

Kuvat: Hiihtolomariparille tekemäni rukouspolun alttarit

Tällaisista seikoista olen ajatellut muodostaa elämäntapamuutokseni. Kun tarkastelen näitä asioita, huomaan, että ne ovat aivan samoja, joita olen pyrkinyt muuttamaan jo pidemmän aikaa. Pyrkimykseni muutokseen ovat vaan jääneet enemmän tai vähemmän yrityksen tasolle. Olen tiedostanut tarpeen muutokselle, mutten ole onnistunut käytännössä tekemään tarpeeksi muutosta.

Rehellisyyden nimissä voin sanoa, että ennen uupumusta muutoksen perusteleminen näissä asioissa on ollut äärimmäisen vaikeaa. Nyt uupumuksen jälkeen koen, että minulla on ensimmäistä kertaa pätevät perustelut sille, miksi näen ihmisiä vain kerran viikossa, pidän viikossa kaksi vapaapäivää tai vapaa-ajallani pääasiassa lepäilen. Yrittäessäni kieltäytyä ja rajata, olen kokenut olevani laiska ja huono ystävä. Nyt koen, että minulla on oikeasti hyvä syy tehdä rajauksia ja huolehtia jaksamisestani. Uupumukseni ikään kuin tuo oikeutuksen muutokselle.

Mitä mieltä olet tästä elämäntapamuutoksesta? Mitä muita asioita minun voisi olla tarpeellista muuttaa? 🙂

Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. JSS – Jeesus sinua siunatkoon.

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s