Tajusin viime viikolla, että valmistun vuoden päästä. Aika lailla tasan vuoden päästä, maaliskuussa. Tämän loppukevään paahdan gradua eteenpäin. Kesä- ja heinäkuun teen kesäteologin töitä. Heti elokuun alussa palattuani Kuopiosta kesätöistä, jatkan gradun työstämistä. Olen aikatauluttanut, että saisin gradun palautettua lokakuussa ja pidän tätä suunnitelmaa hyvin realistisena.

Viimeiset opinnot

Gradun palauttamisen jälkeen minulla on opintoja enää 12 opintopisteen edestä esseitä ja 10 opintopisteen laajuinen praktikum kakkonen, joka tarkoittaa ryhmässä harjoittelua jumalanpalveluselämää, uskontokasvatusta ja sielunhoitoa varten. Yhteensä opintoja on siis gradun jälkeen jäljellä 22 opintopistettä. Esseitä teen loppuvuodesta ja vuoden vaihteen jälkeen tammi-, helmi- ja aivan maaliskuun alussa on praktikum. Sitten opintoni ovat kasassa, kaikki tehtynä.

Veikkaan, että tämä vuosi tulee kulumaan käsittämättömän nopeasti ja valmistuminen on edessäni tuota pikaa. Gradun tekeminen on innostavaa ja aika kuuluu kuin linnun siivillä. Kesä hurahtaa kesätöiden parissa varmasti jälleen yhdessä hujauksessa. Alkusyksyä värittääkin häiden lähestyminen ja valmistelutyöt niitä varten. Sitten onkin jo lokakuu, gradun palautuksen ja papin töiden hakemisen aloittamisen aika.

Reilu puolen vuoden päästä aloitan papin töiden hakemisen

Kyllä, luit oikein. Hiippakunnat ovat ohjeistaneet, että yhteyttä pappisvihkimyksen saamista varten kannattaa ottaa puolta vuotta ennen valmistumista. Minun kohdallani tämä tarkoittaa lokakuuta. Eli käytännössä siis, valmistun vuoden päästä ja papin töiden etsimisen aloitan reilu puolen vuoden päästä. Varsinkin tuo lokakuu ja töiden etsimisen aloittaminen tuntuu olevan jotenkin tosi lähellä ja ihan kohta.

Varmasta epävarmaan

Olen kohta viimeiset viisi vuotta elämästäni opiskellut teologiaa. Opiskellessa elämä on ollut tietyllä tavalla turvattua ja varmaa. Toki valmistuminen, töiden saaminen ja unelma papin töihin pääsemisestä on ollut välillä mielessä. Näitä asioita kohti tässä olen elänyt ja kasvanut. Kuitenkin, valmistuminen ja sen jälkeinen työllistyminen ovat olleet asioita, jotka ovat jossakin tulevaisuudessa. Ne eivät ole olleet lähellä, käsin kosketeltavissa. Vuosi toisensa jälkeen olen katsonut, mitä opintoja seuraavana vuonna on edessä. Nyt katsoin, mitkä ovat minun viimeiset opintoni. Lähenevä valmistuminen tuo mukanaan hieman epävarmuutta tulevasta.

Innostaa ja jännittää

Ajatukset valmistumisesta ja sen jälkeisestä työllistymisestä ovat samaan aikaan innostavia ja jännittäviä. Innostavia sikäli, että olen jo vuosia kokenut papin työn kutsumuksekseni ja papin töiden tekeminen on ollut pitkäaikainen haaveeni. Ajatuskin siitä, että saisin palvella pappina, saa sydämeni lyömään nopeammin. Jännittäviä ajatukset ovat siksi, että pohdin, miten oman työllistymiseni käy tässä huonossa työllisyystilanteessa. Totta kai pelkään sitä, että mitäs jos en saa papin töitä? Mitäs jos mikään taho ei halua minua papikseen?

Teologian maistereiden papiksi työllistyminen

Harrastetaan vähän suosikkiani kyökkipsykologiaa. Minulla on facebookissa kavereina valmiita teologian maistereita ja tunnen heitä muutenkin jonkun verran. Olen havainnoinut valmistuneiden maistereiden työllistymistä ja muodostanut kolme ryhmää. Yksi ryhmä on sellaiset, jotka työllistyvät jo ennen valmistumista tai heti sen jälkeen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat viimeistelleet gradunsa ja opintonsa pikavauhtia, jotta ehtisivät saada kaiken kasaan ennen vihkimystä.

Toisessa ryhmässä ovat maisterit, jotka ovat valmistumisen jälkeen etsineet pitkään papin töitä. Osa on nähnyt huomattavasti vaivaa töiden löytymiseksi ja töiden etsiminen on ollut heille päivätyötä. Tiedän yhden, joka esimerkiksi teki itselleen käyntikortteja ja logon. Sitä en tiedä, miten paljon hän muutoin käytti aikaansa töiden etsimiseen. Toisen ryhmän ihmisiä yhdistää se, että lopulta he ovat esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden jälkeen valmistumisestaan saaneet pappisvihkimyksen ja töitä.

Kolmannessa ryhmässä ovat ihmiset, jotka ovat valmistuneet jo kaksi tai kolme vuotta sitten, mutta eivät ole vieläkään saaneet papin töitä. Hakemuksia he ovat lähettäneet lähemmäs sata ja varmasti tehneet kaikkensa töiden löytymiseksi. He ovat olleet välillä työttömänä ja välillä tehneet jotakin aivan muuta, koulutusta vastaamatonta työtä.

Mihin ryhmään minä tulen kuulumaan? Toivon tietenkin, että kuuluisin ryhmään yksi. Ryhmä kaksikin kävisi, kun uurastus kuitenkin lopulta palkittaisiin ja saisin papin töitä. Toki, onhan se mahdollista, että ryhmässä kolmekin vielä jonain päivänä on papin töiden saaminen edessä ja unelmat lopulta täyttyvät.

Näitä asioita pohdittuani isäni soitti minulle ja rohkaisi minua. Hän kertoi olevansa varma siitä, että jossakin on papin paikka minua varten ja minua on koko elämäni valmisteltu tulevaa papin työtä varten. Hän sanoi myös, että tässä tilanteessa tarvitsen uskoa siihen, mikä ei näy ja ojentautumista sen suuntaan. Isäni löysi juuri oikeat sanat ja sai luotua minuun varmuutta siihen, että Jumalan johdatukseen todellakin kannattaa luottaa! Ihanaa, että vanhempani uskovat Jumalan huolenpitoon myös minun kohdallani. ❤

Jos olet jo valmistunut teologian maisteri ja luet tätä kirjoitusta, haluaisitko kertoa minulle oman tarinasi? Miten työllistymisesi on käynyt? Koen vertaistuen erittäin tärkeäksi ja kuulisin enemmän kuin mielelläni, miten oma työllistymispolkusi on kulkenut. Voit antaa minulle myös vinkkejä tulevaan työnhakuun. 🙂

Innostuksella ja jännityksellä,

Eveliina

 

Kuva: Pixabay

6 thoughts on “Valmistuminen on edessä vuoden päästä

  1. Itse hain valmistumisen jälkeen vuoden verran papin töitä. Sinä aikana lähetin aktiivisesti hakemuksia avoimiin paikkoihin, minkä lisäksi minulla oli avoin hakemus lähes kaikissa hiippakunnissa. Kovasta yrityksestä huolimatta paikkaa ei auennut. Tämän vuoden alussa lähetin ensimmäisen hakemukseni Ruotsin kirkkoon suomenkieliseen työhön, ja sain hakemani paikan. Nyt olen täällä tutustumassa tulevaan työhön ja suorittamassa täydentäviä opintoja, jotka suomalaiselta teologian maisterilta vaaditaan vihkimyksen saamiseen Ruotsin kirkkoon. Tällä hetkellä Ruotsin kirkossa on todella paha pappispula, joten jos elämäntilanne antaa myöten muuttaa pariksi vuodeksi Ruotsiin ja on uskallusta edes vähän puhua kieltä, täältä saa varmasti töitä. 🙂

    Tykkää

      1. Kiitti. 🙂 Ruotsi on kuitenkin työyhteisön kieli, joten hyvä sitä on vähän osata, mutta sillä ruotsinkielen taidolla minkä koulussa saa pärjää mun kokemuksen mukaan täällä hyvin. Ainakin täällä Trollhättanissa suomalaistyössä on mukana lähinnä vanhoja ihmisiä, jotka puhuu pääosin suomea. Toimitukset on usein kaksikielisiä.

        Tykkää

  2. Kun valmistuminen lähenee niin järjestöjen tarjonta kannattaa tsekata. Niissä on teologian maisterille tarjolla töitä, joista voi vihkimys irrota. Varsinkin Helsingissä papin paikat on kiven alla, mutta suurin osa viihtyistä vihitään juuri järjestöihin. Sulla on vahva pätevyys, joten rohkeasti vaan osaaminen esiin. Jos ei paikka heti irtoa niin kannattaa tehdä pedagogiset. Ne avaa lisää mahdollisuuksia ja tekee halemuksestasi entistä erottuvamman. 😊

    Liked by 1 henkilö

    1. Katselin tässä yksi päivä kristillisiä järjestöjä ja mietin löytyisikö järjestökentältä järjestöjä, jossa mun osaaminen ja kokemus olisi hyödyksi. 🙂 Pedagogisia oon pohtinut, mutta tullut siihen tulokseen, että aiemmat ammatit on se mun toinen pätevyys. Jos teen vielä pedagogiset, mulla alkaa olla paljon tutkintoja ja pätevyyttä, eikä selkeää suuntautumista. Mutta pidän mielessä pedagogisten mahdollisuuden jos töitä ei tosiaan muutoin löydy. Kiitos vinkeistä! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s