Meillä on ollut sulhasen kanssa tapana vierailla kerran vuodessa sulhasen lapsuuden kotimaassa Virossa. Useamminkin olisi toki mukava käydä, mutta se ei ole hektisessä arjessamme oikein mahdollista. Tänä vuonna päätimme hypätä etelään vievään laivaan viime lauantaina. Päivä oli kaikin tavoin miellyttävä ja ennen kaikkea lämmin.

Aamulla ei olisi tehnyt mieli herätä kukon laulun aikaan ja painoimme torkkua luvattoman monta kertaa. Lopulta saimme rojumme ajoissa paattiin, joka oli täynnä muitakin entiseen Rääveliin vapaata lauantaita viettämään aikovia. Nautimme aamupalan, jota jonotimme pitkään ja loppuajan matkasta vedimme sikeitä hytissä.

Tallinnan maaperällä tepastelimme keskustassa ja Vanhassa kaupungissa. Suuntasimme Energian oivalluskeskukseen, viroksi Energia avastuskeskukseen. Paikka osoittautui kuin köyhän miehen Heurekaksi, ollen vaatimattomampi versio omasta tieteen oivalluskeskuksestamme. Kiersimme näyttelyn läpi ja pääsimme katsomaan Faradayn häkissä toteutettua salamashowta.

Opastekylteissä oli selitetty asiat myös suomeksi. Siitä pointsit keskukselle. Suomennokset vilisivät hauskoja käännöksiä, joista mielenkiintoisin oli tarkkaamo. Sana esiintyi ydinvoimalan osia kertovassa tuotoksessa, joten sillä tarkoitettiin todennäköisesti valvomoa. Tarkkaamo – sinänsä periaatteessa looginen käännös, jota ei kuitenkaan suomessa käytetä.

Oivaltaessamme energioita sulhanen bongasi Facebookista, että hänen ystävänsä oli myös Tallinnassa käymässä. Trehvasimme hänen kanssaan ja kävimme syömässä herkullisia antimia St. Patrick’s ravintelissa. Muonat todella olivat maukkaita, eikä hinta huimannut päätä. Annokset olivat sopivan kokoisia ja täyttäviä ja saimmekin masumme mukavan kylläisiksi.

SAMSUNG CSC

Patrick’sissa sattui hauska tilanne, kun tarjoilijamme meni kielissä sekaisin. Aina kun asioimme tarjoilijan kanssa, pöytäseurueessamme esiintyi uusi kieli. Aluksi sulhanen puhui tarjoilijalle viroa, mutta hänen läsnä ollessa keskusteli minun kanssa suomeksi. Sitten menin kysymään tarjoilijalta englanniksi wc-koodia. Seuraavaksi sulhasen ystävä puhui tarjoilijalle venäjää. Tässä vaiheessa ihanalta tarjoilijalta meni pasmat sekaisin ja hän kysyi sulhaseltani: ”English or russian?” Sulhaseni oli siis itse puhunut tarjoilijalle aiemmin viroa. Onneksi sulhaselta luonnistuu puhuminen kaikilla näillä neljällä esiintyneellä kielellä ja loppu asiointi tapahtuikin venäjäksi.

Murkinoinnin jälkeen lähdimme metsästämään jälkkäriksi jäätelökioskia, jota ei koskaan löytynyt. Tarvoimme ja tarvoimme Tallinnan ydinkeskustassa, mutta silmiimme ei osunut yhden yhtä jäätelökioskia. Juottoloita sen sijaan oli tarjolla yllin kyllin. En ymmärrä, luulisi, että jäätelöt menisivät toukokuisena hellelauantaina suomalaisturisteja vilisevässä kaupungissa kuin kuumille kiville. Tässä olisi bisnesideaa huutavaan tarpeeseen… Lopulta Google pelasti jäätelön himomme ja löysimme Gelalto jäätelöbaarin. Jonoa oli, ihmekös! Ai että kylmä stracciatella jäätelö kutkutti makuhermoja kuumuudessa kävellessä.

Jälkkäreiden jälkeen menimme kyläilemään sulhasen Virossa asuvien perheenjäsenten luokse. Siellä söimme lisää jäätelöä, stracciatella jäätelöä, jälleen. Ja oli edelleen niin hyvää. Söimme myös mansikoita ja täytekakkua, jonka jälkeen mahani oli turvoksissa ja räjähtämispisteessä. Pitkä päivä alkoi tuntua koko kehossa ja meinasin nukahtaa ruokapöytään. Taistelin tietenkin vastaan ja sain jollain lailla pidettyä silmäni auki. Hävetti, mutta minkäs teet, kun on siunattu uskomattomilla unen lahjoilla niin on.

Retken päätteeksi piipahdimme Kalevin suklaapuotiin tekemään äitienpäivähankintoja. Ostimme äideille ja mummoille tuliaisiksi pakkaukset käsintehtyjä suklaita. Olimme visiteeranneet puodissa itseasiassa heti saavuttuamme Tallinnaan, mutta silloin tuumimme, että tulemme ostamaan kotiin viemiset vasta lähteissä. Muuten suklaat olisivat sulaneet päivän aikana kasseihimme.

SAMSUNG CSC

Paluumatkaa taitoimme Tallinkin Megastarilla – uudella paatilla, jossa oli istumapaikallinen matkustajasalonki hytittömille ihmisille. Aivan järjettömän kätevää! Aamun laivassa hytittömät ihmiset valtasivat kahviloiden pöydät, vaikka eivät edes syöneet kahvilassa. Istumapaikat laivassa ovat todella nykypäivää ja mielekästä matkantekoa. Kaveerasimme paluumatkan sulhasen ystävän ja hänen kumppaninsa kanssa. Ostimme myös hieman namia kotiin.

Myöhään illalla kotiin päästessämme olimme puhki poikki väsyneitä, mutta onnellisia rattoisasti kuluneesta päivästä. 🙂

Miten sinä olet viettänyt näitä kuumia hellepäiviä?

Siunauksi,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s