Eilen oli viimeinen työvuoroni ennen kesätyötaukoa. Jossain sieluni sopukoissa saattoi piipahtaa pieni haikeuden hetki ajatellessani sitä, että seuraavan kerran olen tuntisuntion töiden ääressä elokuun alussa. Fiilikseni oli kuitenkin voittopuolisesti positiivinen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen kesätöissä muualla. Aina ennenkin kesä on mennyt mukavasti ja kesätöiden jälkeen on ollut helppoa palata tuttuun työhön vaihtelusta virkistyneenä.

Jossain vaiheessa kesää käväisen töissä hakemassa sinne pesuun jättämäni työpukuni. Näen siis todennäköisesti jonkun työkaverin tässä kesänkin aikana. Elokuussa kun palaan, on vielä täysi kesäsesonki päällä: vihkimisiä ja matkailijoita. Tietyllä tavalla tuo reilu kaksi kuukautta, minkä olen poissa, ei tunnun niin pitkältä ajalta, koska palatessani on edelleen kesä.

Nyt teen vielä muutaman päivän gradua. Sitten suuntaan ajatukseni tulevaan kesätyöhön ja pidän pari vapaapäivää. Odotan kesätöitä innostuneena ja motivoituneena. On älyttömän kiva päästä tekemään teologin töitä ja mennä kesätöihin tuttuun paikkaan. Mikä helpotus, kun ei tarvitse opetella kaikkia käytäntöjä ja systeemejä alusta asti uutena! Toisin kuin viime vuonna, jolloin sairaalasielunhoidon harjoitteluni päättyi 31.5 ja kesätyöni alkoi 1.6, tänä vuonna olen aikatauluttanut tämän kesätöitä edeltävän ajan fiksummin. On ollut gradua, vähän töitä ja ehdin tosiaan pitämään vapaapäivät juuri ennen töiden aloitusta.

20180522_154803

Lauantaina teemme sulhasen kanssa päiväreissun Kuopioon, kun viemme kuorman kesäasunnolleni. Asunto on kalustettu, mutta haluan viedä sinne omat petivaatteet, vaatteita, kulutustavaroita, kuten vessapaperia ja keittiörättejä, ruokaa valmiiksi pakkaseen ja työn teossa hyödyllisiä kirjoja. Näin helpotan varsinaista ensimmäistä iltaani Kuopiossa, kun asunnolla on tarvittavat tavarat ja paikat kunnossa. Kotona sulhanen laittoi ja siivosi parvekkeen kesäkuntoon. Kyllä nyt kelpaa istua ja naatiskella!

Kohta alkavien kesätöiden myötä blogini siirtyy kesäaikaan. Kirjoitan blogia myös kesällä, mutta epäsäännöllisesti. Rippileirit kestävät viikon putkeen ja niiden aikana pidän, kuten aina, totaalista some paastoa. Leirillä haluan keskittyä siellä olemiseen ja sosialisoimiseen. En muutenkaan tavoittele kesällä blogin suhteen säännöllisiä julkaisuvälejä, kirjoitan silloin kun on aikaa.

Toivon jokaiselle blogin lukijalle aurinkoista ja niin kehoa kuin mieltä lämmittävää kesää tämän Anni Hurmeen sympaattisen runon myötä.

Tulihan se kesä sieltä,
lämmittämään varpaita ja mieltä.
Kukat koristaa oven pieltä
ja tuulitakille voi näyttää kieltä.

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s