Taannoin sydämelliset ystäväni onnistuivat yllättämään minut ihanilla polttareilla. Nimenomaan yllättämään polttareiden ihanuudella, sillä polttarit itsessään osittain arvasin. Missään vaiheessa minulla ei ollut varma olo, onko polttarit tulossa, mutta aavistelin. Millaiset polttarit sitten olivat?

Yksi ystävistäni pyysi, että tapaisimme, koska hän tarvitsisi kuuntelevaa korvaa yhteen asiaan. Näimme keskustassa ja olimme kävelemässä kahveelle. Sitten kaksi muuta ystävääni hyppäsivät takaapäin selkääni ja sain bling bling tiaran päähäni. Voi että sitä ilon määrää! Minua ei ole koskaan aiemmin yllätetty samalla tavalla, eikä järjestetty minulle tämmöistä illan viettoa.

Ystäväni puijasivat minua, että minun pitäisi syödä sirkkaleipiä ja tapahtuma videoitaisiin. Pohdin vähän mielessäni, että apua onkohan tämä nyt jekutusta. Vegenä en oikein laita suuhuni hyönteisiäkään. Homma osoittautui juoneksi, sillä sirkkojen sijaan pääsin rentouttavaan hemmotteluhoitoon kauneushoitolaan.

Hoidon nimi oli Kuninkaan tyttären hemmotteluhetki. Pääsin pötköttelemään kauniisti ja rauhoittavasti sisustettuun huoneeseen isolle ja pehmeälle pedille. Yksi huoneen seinistä oli kokonaan kuvaa rantamaisemasta. Pedillä levätessäni kosmetologi laittoi silmieni alle ja suuni ympärille hoitavat lapuskat. Sillä välin kun lappuset vaikuttivat, kosmetologi teki käsiini manikyyrit. Sain valita minkä väristä kynsilakkaa haluaisin. Hoidon kohokohta oli kuitenkin käsihieronta, joka oli todella kunnon hieromista. Podin, kuinka harvoin sitä tuleekaan hierottua käsiä, vaikka käsiä käytämme lähes koko ajan ja niiden lihakset ovat lujilla.

Hoito piti sisällään hassut ja kummalliset tilanteet. Hassu oli se, että mennessäni istumaan pehmopedille, koko peti kaatui ja olin yhtäkkiä kyykyssä lattialla, tyynyt ja peitot niskassani. Kosmetologi sanoi, että unohti sanoa, että pedille pitää käydä sen keskikohdasta, jalkopää keikkaa. Kummallinen homma oli se, että ensimmäinen puolikas hoidosta tapahtui täydellisessä hiljaisuudessa. Hoidon puolessa välissä alkoi kuitenkin soida rauhallista pianomusiikkia taustalla. Hiljaisuus ja rauhallinen taustamusiikki molemmat sopivat minulle. Kummallista vain oli se, että musiikki alkoi puolessa välissä hoitoa.

Hemmottelun jälkeen hyppäsimme ratikkaan, joka vei meidät Linnanmäelle. Sain ystäviltäni tehtävän, jossa minulla oli kolme K ”vaihtoehtoa”. Ne olivat Kingi, Kieputin ja Kyöpelinvuori. Minun piti siis mennä johonkin näistä K:lla alkavista laitteista. Todellisuudessa minulla oli vain yksi vaihtoehto, joka oli Kingi. Olisin mielelläni suunnannut Kyöpelin vuoreen, mutta käytännössä sain rohkaisuja Kingiin menemiseen.

Pelkään korkeita paikkoja, joten olin Kingiin mennessäni ihan paniikissa ja kipsissä. Mennessäni epävarmana laitealueelle huomasin yksin laitteessa istuvan naisen. Menin hänen viereensä istumaan ja kerroin, että minua pelottaa tosi paljon. Uskon, että tässä oli johdatusta matkassa, koska tämä ihana ihminen rauhoitteli ja zemppasi minua äärettömän hyvin. Muistan miten hän laitteen kohotessa korkeuksiin sanoi: ”Toi on vaan toi tunne mikä sua hallitsee, tässä ei käy kuinkaan.” Tämä rauhoitti minua ja ajattelin, että ihan totta, näin se varmaan on. Pidin häntä myös kädestä kiinni, mikä toi tunnetta siitä, etten ole tässä yksin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pahinta Kingissä oli oma pelkoni ja paniikkini. Ei laite itsesään edes ollut niin paha. Toki se oli korkealla, mutta ei niin korkealla mitä kuvittelin ja alas tulokin sujui tosi nopeasti. Kaikki oli yhdessä hujauksessa ohi. Alas tullessani oli voittaja fiilis ja helpottunut olo. Kiitin ja halasin tätä ihanaa ihmistä, joka zemppasi minua. Ihmettelen edelleen, miten hän osasi rohkaista ja rauhoittaa minua niin hyvin.

Jännityksen jälkeen menimme murkinalle Lintsi Burgeriin. Kierreranskalaiset, nam nam. Makuhermot ja masu tykkäsivät. Herkuttelun jälkeen sain kerrassaan sydäntä lämmittävän yllätyksen. Ystäväni olivat askarrelleet kauniin kirjan, jossa oli kuvia minusta ja sulhasesta ja meistä tytöistä yhdessä, vinkkejä rakkausleffoihin, rakkauselämän viisauksia ja kaikilta ystäviltäni koskettavat viestit yhteisestä matkastamme ja avioelämän kynnyksellä olemisesta. Tuo kirja tuntuu kuin aarteelta, jota haluan tarkoin varjella ja tuoda häihin luettavaksi.

Kirjan ihasteluhetken jälkeen käväisimme karkkikaupassa ostoksilla. Sain valita karkkipussin ja ilmapallon. Karkkipussiksi otin Draculan ja ilmapalloksi Minions pallon. Olen vastikään katsonut Itse ilkimys leffat ja Minions leffan ja ihastunut aivan totaalisesti pieniin keltaisiin kätyreihin. Voiko olla mitään söpömpää? Lopuksi töpöttelimme kaikessa rauhassa Hakaniemen rantaan Juttu tupaan, jossa otimme alkoholittomat juomat, juttelimme ja luimme vielä saamaani kirjaa. Sitten olikin aika mennä kotiin nukkumaan polttareista ja ystävien kanssa vietetystä ajasta onnellisena.

Illalla kotiin mennessä olin kuin Naanatalin aurinko. Oli niin kiitollinen ja siunattu olo, siitä että minulla on näin lämpimiä, huomioivia ja hyvä sydämisiä ystäviä. Mitä hyvää olen tehnyt saadessani heidät elämääni? Ajattelin myös sitä, että sitten kun nämä upeat naiset purjehtivat avioliiton satamaan tai heidän elämässään tapahtuu jotain muuta merkittävää, haluan olla järjestämässä heille miellyttäviä yllätysjuhlia. 🙂 ❤

Haluan jakaa teille tämän netistä löytämäni viisauden ystävyydestä.

Ystävyys ei ole trendi,
se ei seuraa muotia,
siitä ei saa korkoa,
eikä eläkettä.
Silti se on elämän paras sijoitus.

Rakkaudella,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s