Olen kertonut täällä blogissa mieltymyksestäni metsässä ja luonnossa liikkumiseen. Tällä kertaa starttasimme sulhasen kanssa pienen punaisen paholaisen (sulhasen auton) kohti Luukkia, joka on ulkoilualue Espoossa Vihdin tien varressa. Luukki on yksi pääkaupunkiseudun suosituimmista ulkoilualueista ja sen keskiössä on Luukin kartano.

Luukissa oli kävelijälle valittavana kolme eripituista reittiä: 2,5, 5,6 ja 8,6 kilometriä. Emme oikeastaan edes pohtineet muita vaihtoehtoja vaan lähdimme yksissä tuumin tallustelemaan pisimmälle reitille. Sää oli lämmin, aurinko paistoi melko pilvettömästi ja pieni tuulen vire helli alavilla kohdilla. Vaikka maaston kohoamiset ja laskut eivät olleet suuria, hikeä pukkasi ja sormet turposivat veren lähtiessä kiertämään kehossa.

Alkumatkasta reitti kulki golf kentän vieressä. Siirryttyämme Vihdin tien toiselle puolelle alikulkutunnelin kautta, maasto muuttui metsäisemmäksi. Vastaan tuli tuon tuosta pieniä lampia, nyppylöitä ja nuotiopaikkoja. Loppuvaiheessa metsä muuttui Aarniometsäksi ja kanssaulkoilijoiden määrä väheni. Silmiin pistävää oli se, että lampia oli nimetty yhdenmukaisesti vain tovin matkan päässä olevan Nuuksion kanssa. Luukista löytyivät Mustalampi ja Haukkalampi, jotka molemmat ovat tuttuja paikkoja myös Nuuksiossa. Liekö joltain joskus loppunut mielikuvitus kesken vesistöjä nimetessä?

Luukissa maasto ja maisemat olivat aika perus viehättäviä. Lammet ja kuiva kangasmetsä hivelivät silmiä. Harmillista oli se, että koko 8,6 kilometrin matka oli pääasiassa hiekkatietä. Sulhasen kanssa tepastelemme mieluummin polkuja. Ymmärrän hiekkatien edut esimerkiksi lastenvaunujen tai pyörätulin kanssa liikkeellä oleville. On ehdottoman tärkeää, että myös tällaisia esteettömiä luontoreittejä on olemassa. Me kuitenkin kaipaamme omille jaloillemme, jotka vielä toimivat, enemmän luonnon mukaisuutta ja haastetta.

Ennen Luukkiin menoa kävin jo kotopuolessa tekemässä lenkin, joten koko päivän ulkoilusaldokseni muodostui 12,5 kilometriä. Hiekkatietä kävellessä tuo 8,6 kilometriä taittui melko nopeasti ja vaivattomasti. Lämpimässä säässä ja auringossa ulkoilun jälkeen päätimme kuitenkin palkita itsemme Mc Donald’sin mätöillä ja jäätelöillä. Tulipahan saatua takaisin se mitä tuli kävellessä kulutettua.

Yhteenvetona sanoisin, että voin suositella Luukkia metsään ja luontoon haluaville lapsiperheille, esteellisesti liikkuville ja helppoa reittiä kaipaaville. Haastetta, polkuja ja pitkospuita rakastavien kannattaa sen sijaan suunnata jonnekin muualle, esimerkiksi läheiseen Nuuksioon. Tässä loppuun tuntemattoman tekijän puhutteleva runo metsästä:

Olen verkossa valon ja auringon,
paulassa koskien pauhun,
lumossa hankien hotavain,
vankina välkkyväin vetten,
verkossa lähteiden puhtauden,
siteissä nuotion sauhun,
seitissä sumuisten tunturien,
jotka siintävät metsien takaa,
ja silti oon täysin vapaa!

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s