Matteuksen evankeliumista. (Matt. 9: 9-13)

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Tämän pyhän teemana on kadonnut ja jälleen löytynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Jumala etsii meitä ja kutsuu seuraamaan häntä. Maijan lukemassa Matteuksen evankeliumin kohdassa Jeesus kutsui Matteus nimistä miestä seuraamaan itseään. Samoin Jumala on kutsunut jokaisen meidän kahdestakymmenestäyhdestä nuorta, jotka kohta konfirmoidaan. Konfirmaatio tarkoittaa vahvistamista. Nuoria vahvistetaan Jumalan siunauksella ja meidän yhteisellä rukouksella.

Matteuksen evankeliumin kohta sijoittuu Kapernaumiin, joka oli Jeesuksen kotikaupunki. Kohdassa kerrotaan, miten Jeesus opetuslapsineen ruokaili publikaanien ja syntisten kanssa. Publikaanit keräsivät veroja Roomalle eli miehitysvallalle. Tämän takia publikaanit olivat juutalaisten keskuudessa halveksittuja ihmisiä.

Juutalaisilla oli myös puhtaus- ja ruokasäädöksiä, jotka määrittelivät, keiden kanssa oli sopivaa aterioida. Jeesus sai ruokailustaan kritiikkiä fariseuksilta, jotka olivat juutalaisten alempaa papistoa ja tarkkoja juutalaisen lain noudattamisesta. Jeesus sanoi heille takaisin suorat sanat ja kehotti perehtymään siihen, mitä armahtavaisuus tarkoittaa.

Nuoret, teillä on nyt takana rippikoulu, jossa on Jeesustakin käsitelty. Kysyin teiltä, millainen ajatus teille on tullut siitä, millaisia kristittyjä, millaisia ihmisiä haluaisitte olla toisia kohtaan. Vastasitte: avulias, reilu, ymmärtäväinen, suvaitseva, iloinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva ja muut ihmiset huomioon ottava. Jotkut teistä kuvailivat tarkemmin:

”Haluan olla toisille ihminen, jonka kanssa voi olla rennosti ja jutella melkein mistä vaan”

”Toivon että muut pitäisivät minua luotettavana.”

Nämä olivat siis ajatuksia, millaisia kristittyjä ja ihmisiä haluaisitte olla. Vietettyäni teidän kanssa viikon Rytkyn leirikeskuksessa, voin ehdottomasti todeta, että olette kaikkia näitä asioita jo nyt. Olette jo nyt lähimmäistä kunnioittavia ja yhteistyökyvyiltä taitavia ihmisiä. Kun meidän ohjaajien piti leirillä vähän pitää jöötä, kuuntelitte puheitamme tarkkaavaisesti. Osoititte esimerkillistä käyttäytymistä ja kehittymistä sekä toisten ihmisten huomioimista.

Yhteistyötaitojen lisäksi havaitsin teissä vahvaa kykyä oppia ja omaksua kristinuskon sisältöjä. Loppukertauksessa yllätyin siitä, miten tarkasti muistitte oppitunneilla käsiteltyjä teemoja. Mielenkiintoisimpia oppitunteja mielestänne olivat ihmissuhteet ja maailman luominen.

Leirijumalanpalveluksissa ja hartauksissa harvinaista oli se, että Isä Meidän rukous ja uskontunnustus kajahtivat joka päivä kovaan ääneen yhdessä lausuttuina. Virsiä ja hengellisiä lauluja veisatessamme oli ilo kuulla, miten otitte rohkeasti osaa yhteiseen lauluun. Jumalanpalvelusten teemoista piditte erityisesti pääsiäisestä ja pitkäperjantaista. Myös isosten vetämät raamattupiirit olivat monien mieleen.

Leiri oli kaiken kaikkiaan lämminhenkinen, opettavainen ja se tuntui ikään kuin vain soljuvan eteenpäin. Nautitte isosten toteuttamista, hauskoista sketseistä, erityisesti Igorista ja Sergeistä. Voitte kotona kertoa, mitä siinä sketsissä tapahtui. Suosiota saivat myös meidän kanttorin iltasadut, isosten iltaohjelma, yhdessä saunominen ja saunalaulut, päivittäiset skabat ja viimeinen leiri-ilta, jolloin porukalla tytöt meikkasivat poikia ja pojat tyttöjä. Jotkut teistä olivat sitä mieltä, että parasta oli yksinkertaisesti kaikki. Koko leiri oli ihana kokemus.

Hypätään leiritunnelmista kotopuoleen. Täällä on varmasti paikalla äitejä, isiä ja muita nuorille tärkeitä aikuisia. On kulunut 15 vuotta siitä, kun teidän pienokaisenne syntyivät tähän maailmaan. Jotkut ehkä ajattelevat: ”Onpa aika kulunut nopeasti. Vastahan meidän nuori oli pieni, tuhiseva nyytti sylissä. Nyt hän on jo ripille astelemassa.” Sen lisäksi, että konfirmaatiossa nuorenne saa Jumalan vahvistuksen ja siunauksen, hän on myös aikuisuuden kynnyksellä.

Lapsuudesta aikuisuuteen matkaaminen on yksi elämän merkittävistä vaiheista. Silloin elämä muuttuu pikku hiljaa, niin nuorella itsellään kuin koko perheellänne. Nuori alkaa irtaantumaan teidän vanhempien huomasta, itsenäistymään ja ajattelemaa entistä enemmän itse. Olen kiitollinen siitä, että me seurakunnan työntekijät ja koko seurakunta saadaan rippikoulun kautta olla mukana tässä teidän jokaisen perheen ja nuoren elämän taitekohdassa.

Aikuisuuteen kasvamisessa oleellista on se, että oivaltaa asioita elämästä ja uskosta. Tähän rippikoulu pyrkii antamaan eväitä. Nuoret, kerroitte merkittävimpiä rippikoulun aikana oivaltamianne asioita, sellaisia asioita, joilla on merkitystä elämässänne jatkossakin.

Yksi teistä kertoi oivaltaneensa, että Jumala ei ole pelkästään taivaassa istuva pappa. Toinen pohti, miten Jumala ja evoluutio voivat kulkea käsikädessä, eikä kummankaan tarvitse sulkea toista pois. Kolmas huomasi, kuinka tärkeitä perhe -ja kaverisuhteet ovat. Neljäs kuvaili, että kun hiljentyessä miettii asioita rauhassa, voi löytää uudenlaisia näkökulmia ja ratkaisuja. Viides ymmärsi, miten Jumalaan voi uskoa eri tavoin, eikä ole ainoaa yhtä tapaa uskoa. Kerroit miettineesi sitä, että et usko kaikkiin asioihin, mutta oivalsit että uskot Jumalaan omalla tavallasi.

Tällaiset oivallukset lämmittävät rippikoulun ohjaajan mieltä. Vanhemmat, isovanhemmat ja kummit. Täytyy todeta, että kyllä meillä on hienoja nuoria. Fiksuja, hyväkäytöksisiä ja lähimmäiset huomioon ottavia nuoria. Voitte olla ylpeitä ja iloita omasta nuorestanne.

Tähän saarnan loppuun on paikallaan sanoa jotakin rohkaisevaa. Ehkä hieman yllättäen löysin sopivan kohdan Vanhasta testamentista Sefanjan kirjasta, joka on jumalanpalveluksissa vähän käytetty Raamatun kirja. Sanon sen kohdan nyt teille, nuoret:

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,

hän on voimallinen, hän auttaa.

Sinä olet hänen ilonsa,

rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,

hän iloitsee,

hän riemuitsee sinusta.

 

Huom! Evankeliumitekstin lukijan nimi muutettu.

Kuva: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s