Yötön yö

Keskikesä

Mittumaari

Juhannus

Suomen lipun juhla

Johannes Kastajan syntymäpäivä

Juhannukselle on monta nimeä, jotka kuvastavat juhannuksen erilaisia ulottuvuuksia. Nimitys yötön yö johtuu siitä, että juhannuksena päivä on pisimmillään ja napapiirin yläpuolella aurinko ei laske lainkaan. Valoisuuden ja eilisen kesäpäivän seisauksen takia juhannus mielletään keskikesän ajaksi. Nimitys mittumaari tukee myös juhannuksen luonnetta keskikesän juhlana. Pääasiassa läntisessä Suomessa käytössä oleva termi tulee ruotsin kielen sanasta midsommar, joka tarkoittaa keskikesää.

Juhannus on Suomessa kansallinen juhlapäivä ja Suomen lipun päivä. Näin juhannuksena meidän siniristilippu saa aivan erityistä huomiota. Monet liputuspäivät ovat yhden päivän kestoisia. Juhannuksena lippu nostetaan salkoon jo tänään, juhannusaattona, niin kuin mekin kohta teemme. Salossa lippu saa liehua koko juhannusyön ja se lasketaan alas vasta huomenna yhdeksältä illalla.

Mutta mikä rooli juhannuksella on kristinuskossa?

Meillä juhannus on ollut jo 1600 vuotta, 400-luvulta lähtien Johannes Kastajan syntymäpäivä. Johanneksesta juontaa juurensa juhlan nimi juhannus. Johannes syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Johanneksen ja Jeesuksen syntymät ovatkin kirkkovuoden kaksi merkittävää syntymäjuhlaa.

Nimi Johannes on alun perin hepreankieltä ja tarkoittaa ”Jumala on armollinen”. Johanneksella oli elämässään Jumalalta saatu, tärkeä tehtävä. Hän toimi opettajana ja profeettana, Jeesuksen edelläkävijänä. Nimensä mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista. Nämä ovat mielestäni kristinuskon ydinteemoja. Johannes sai myös kunnian kastaa Jeesuksen Jordan-joessa.

Juhannusta on vietetty Suomessa kuitenkin jo kauan ennen kristinuskon saapumista.

Millaista oli juhannuksen vietto ennen vanhaan?

Vanhan muinaisuskonnon aikana juhannusta vietettiin Ukko ylijumalan kunniaksi. Pyytämällä sadetta Ukolta uskottiin varmistettavan viljelty sato ja hedelmällisyys. Juhannukseen onkin vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia, kuten käsitys siitä, että pahat henget liikkuivat juhannusviikolla vapaina maan päällä. Näitä henkiä karkotettiin juhannuskokkoja polttamalla.

Kokkoja poltettiin aluksi juuri täällä Itä-Suomessa, josta se levisi 1900-luvun aikana etelään ja länteen. Mäelle, saarelle tai rantaan pystytettyihin kokkoihin kantoivat puita kylän nuoret. Kokkoa katsomaan saapuivat sankoin joukoin kaikenikäiset ihmiset. Juhannuskokko on yksi juhannuksen tunnusomaisimmista perinteistä ja voimissaan yhä tänä päivänä.

Nykyisin juhannuskokkoon ei enää liity muinaisuskonnon uskomuksia ja meilläkin oli täällä seurakuntien juhannusjuhlassa alun perin tarkoituksena sytyttää kokko. Kokkoa kannattelevat tynnyrit ovat kuitenkin menneet rikki ja jos sytyttäisimme kokon, se uppoaisi järveen. Sen takia emme pääse nyt ihastelemaan palavaa kokkoa.

Ennen vanhaan kansa juhli juhannusta monien perinteiden kera. Tällaisia olivat muun muassa kodin suursiivous ja koristelu kukkasin ja lehvin. Koivunoksilla laitettiin koreaksi ovien pielet ja niistä saatiin ainekset myös vihtoihin, joita käytettiin juhannus-saunassa. Saunominen oli keskeinen juhannustapahtuma ja siellä oli tapana käydä jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamaan yötön yö.

Juhannusperinteistä ovat kirjoittaneet edesmenneet suomalaiset kirjailijat ja runoilijat. Erkki Kivijärvi sanoitti juhannusta aikoinaan näin:

Oli juhla ja juhannusilta

ja koivut ja seppeleet,

soi laulelot rantamilta

ja helkähti säveleet.

Oli suvisen riemun raiku

ja liekissä kokkopuut,

kävi karkelo, kiiri kaiku,

oli naurussa nuorten suut.

Näin siis Erkki Kivijärvi, mutta minkälainen merkitys juhannuksella on meille ihmisille nykyisin?

Juhannus merkitsee ihmisille hyvin erilaisia asioita, esimerkiksi kesäloman alkua tai luonnon helmassa rauhoittumista. Voit pohtia, mitä tämä juhla merkitsee sinulle itsellesi. Monille juhannus on ennen kaikkea yhteisöllinen tapahtuma. Ihmiset matkaavat esimerkiksi perheen kanssa mökille, ystävien kanssa konserttiin tai bussilla tänne seurakuntien juhannusjuhlaan. Ajattelen ja toivon todella niin, että kirkko voisi olla ihmisille paikka, josta löytää yhteisöllisyyttä, juhlan tuntua ja merkityksellisyyttä tällaisina juhlapyhinä.

Luen juhannuspäivän psalmin, psalmista 92:

Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
kuinka syvät sinun ajatuksesi!

Tässä psalmissa psalminkirjoittaja kiittää Jumalaa ja riemuitsee Hänestä. Ajattelen, että näin juhannusta juhliessamme, yhdessä kokoontuneena meillä on mahdollisuus kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, jota hän on meille suonut, kuten vapaasta Suomen maasta. Meillä on mahdollisuus luottaa siihen, mistä psalmikin puhuu, Jumalan armoon ja uskollisuuteen. Luottaa siihen, että Jumalalla on meille tehtävä ja tarkoitus, niin kuin Hänellä oli Johannes Kastajallekin. Meillä on mahdollisuus iloita Jumalan kätten töistä, esimerkiksi tästä kauniista, vehreästä kesäisestä luonnosta, joka meitä ympäröi.

Rukoillaan yhdessä.

Isä meidän, joka olet taivaissa

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi,

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä

meidän jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,

niin kuin mekin anteeksi annamme niille,

jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,

vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinun on valtakunta

ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Aamen.

Kunnioitetaan nyt Jumalaa nostamalla salkoon Suomen lippu ja veisaamalla samalla tuttua Sibeliuksen virttä: Soi kunniaksi Luojan.

1.

Soi kunniaksi Luojan

nyt, virsi kiitoksen,

tuon kaiken hyvän tuojan

ja suojan ainaisen!

Hän, Isä, rakkahasti

ain vaalii luotujaan,

ja kaiken taitavasti

hän ohjaa tuolta taivaastaan.

2.

Hän säät ja ilmat säätää

ja aallot tainnuttaa

ja hyisen hallan häätää

ja viljan vartuttaa.

Hän onneen meidät ohjaa,

myös aikaan vaikeaan.

Sen rakkauden pohjaa

ken pystyy koskaan tutkimaan?

3.

Siis kiitos, Herra taivaan,

kun lahjas meille toit

ja päivän työhön, vaivaan

taas puhtaan leivän soit.

Suo, että ilomielin

myös jaamme leipämme

ja sydämin ja kielin

sua lakkaamatta kiitämme.

Virsi kuunneltavissa: https://www.youtube.com/watch?v=X6_4-c7JrKM

Herran Siunaus on tunnetuin, äärimmäisen hyvä ja paljon käytetty siunaus. Sen lisäksi on olemassa muitakin siunauksia. Tässä sinulle yksi sellainen:

Kiedon sinut Kristuksen suojaan;

lähetän Jumalan varjeluksen elämääsi,

ottamaan sinut omakseen,

pitämään sinusta huolta,

kulkemaan kanssasi kaikilla poluillasi.

Lähetän Pyhän Hengen tanssimaan ympärillesi,

lohduttamaan, ilahduttamaan ja innostamaan sinua

joka päivä, joka yö,

joka yö, joka päivä.

 

Kuva: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s