Tämän kesän kesätyöni Kuopiossa ovat reipasta vauhtia käynnissä. Itse asiassa laskin tylsän hetken tullen, että edessäni on enää 18 kesätyöpäivää ja takana jo 19. Vaikka ajallisesti emme ole vielä ihan kesätöiden puolessa välissä, eli kesä- ja heinäkuun vaihteessa, työpäivien määrässä kesätyöni ovat jo yli puolen välin. Alkukesästä töitä oli siis tiiviisti ja loppua kohden tahti hiljenee. Hassua miten nopeasti aika on kulunut!

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että hain ja pääsin samaan seurakuntaan, jossa olin viime kesänkin töissä. Viime kesä Kuopiossa oli mielekäs, mutta tämä kesä on ollut sitäkin enemmän. On ollut mielettömän mukavaa tehdä töitä, kun käytännöt, tilat ja suurin osa työkavereista ovat tuttuja jo ennestään. Töiden tekeminen on ollut suhteellisen helppoa ja kevyttä ja olen tykännyt suunnattomasti.

Mitä sitten olen tehnyt? Tässä lista:

– toiminut ohjaajana riparilla ja sen kaupunkipäivissä

– toiminut ohjaajana varhaisnuorten sporttileirillä

– pitänyt hartauden, paistanut ja myynyt makkaraa ja roudannut tavaraa juhannusjuhlassa

– vetänyt liturgina sanajumalanpalveluksen

– saarnannut messussa ja konfirmaatiomessussa

– avustanut messussa

– vetänyt nuorteniltaa

– suunnitellut ja valmistellut ripareiden oppitunteja ja hartauksia

– sopinut tulevia tilaisuuksia ja työtehtäviä

Näiden lisäksi olen ennen kaikkea kohdannut ihmisiä ja palvellut Jumalaa. Olen laulanut saunassa tyttöjen kanssa Siperian lakeutta, uskaltautunut kiljuen ja parkuen uimaan kylmään veteen, puhunut nuorille siitä, miten on tärkeää, että kohtelemme toisiamme reilusti, letittänyt hiuksia ja kantanut reppuselässä, jännittänyt, kipuillut sen kanssa, kun pitäessäni hartautta 200 ihmiselle olen tuntenut, että nyt ei vaan oikein lähde, saanut tikkarin rakennettuani 13 puupalikkaa pystysuunnassa päällekkäin, tutustunut uusiin huikeisiin ihmisiin, viettänyt tuntitolkulla yksin aikaa kesäasunnossani valmistelutöitä tehdessäni, ihmetellyt Lenni-lokinpoikasia, lämmittänyt puusaunaa, kuunnellut ja lohduttanut itkevää, nauranut vedet silmissä, potenut ikävää sulhastani kohtaan, iloinnut jälleen näkemisen riemusta ja nauttinut kiitollisena ja nöyränä sekä tästä työstä että elämästä. Mitä kesä vielä tuokaan tullessaan?

Pari kertaa olen matkannut Kuopiosta Helsinkiin vapaapäivien viettoon ja tälläkin hetkellä olen pidemmillä vapailla kotona. Yhtenä viikonloppuna sain sulhaseni Kuopioon ja vietimme antoisan, yhteisen vapaan lauantain. Kävimme jälleen päiväristeilyllä Kallavedellä, tällä kertaa Saaristokaupungin reitillä. Viime vuoden kravuiksi palamisesta otimme opiksemme ja suojasimme ihomme aurinkovoiteella. Tästäkin suojatoimesta huolimatta paloimme molemmat, emme tosin niin pahasti kuin viimeksi. Kesäristeilyt ja me emme ilmeisesti sovi yhteen?

Murkinoimme kreikkalaisessa ravintelissa ja tutustuimme menneisiin vuosisatoihin Kuopion korttelimuseossa. Museokortteli oli kuin vanhan ajan keidas keskellä Kuopion keskustaa. Mielenkiintoisin oli mielestäni huone, jossa esiteltiin entisajan kansanparannusta, kuppausta ja suoneniskentää. Piipahdimme jäätelöllä ja illaksi suuntasimme kesäasunnolleni vetämään lonkkaa soffalle. Seuraava yhteinen vapaapäivämme onkin heinäkuussa ja silloin on kalenterissa serkkuni häät.

Näin tämä elämä Kuopiossa on mennyt. Tämän Anni Hurmeen runon myötä aurinkoista mieltä kesäpäiviisi! 🙂

Aurinko laskee, pimenee ilta.
Taivaalla hohtaa kaunis kuun silta.
Huomenna aamu taas sarastaa ja
kauniiseen aamuun astella saa,
kyllä elämä toisinaan on ihanaa!

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s