Olen viime aikoina pohtinut ystävyyttä. Mitä se on? Suomen Mielenterveysseura kuvailee ystävyyttä seuraavanlaisesti: Ystävyyssuhde on kahden ihmisen välinen, tunteisiin perustuva suhde. Ystäviin sitoudutaan, heille uskoudutaan, ja ystävyys koetaan yleensä vapaaehtoisena, tasa-arvoisena ja molemminpuolisena. Siihen liittyy vastavuoroisuutta ja toisesta huolehtimista.

Kuormitus vs. voimavarat

Nykyään puhutaan siitä, miten elämään rasitetta tuovista ihmisistä kannattaa päästää irti ja keskittyä ihmisiin, jotka lisäävät voimavaroja. Miten tasapainotella näiden kahden asian kanssa? Mikään ystävyyssuhde kun ei aina tuo elämään pelkästään iloa ja valoa. Milloin ystävyyssuhteen tuoma kuormitus on hetkellistä ja kestettävissä, milloin niin massiivista ja jatkuvaa, että parempi luopua siitä oman jaksamisen takia?

Tukeminen ja tasa-arvoisuus

Mielestäni on normaalia, että kun ystävällä on vaikea elämäntilanne, olen tukena, vaikka se tietenkin kuormittaa minua sillä hetkellä. Samalla saan iloa siitä, että pystyn olemaan ja saan olla kuuntelevana korvana. Antaessani tukea ystävälleni, sanomattomasti ja ehkä tiedostamattanikin odotan, että kun itse joskus tarvitsen apua, saan sitä. Ajattelenkin niin, että ystävyyssuhteessa merkityksellisimpiä seikkoja ovat tasa-arvoisuus, molemminpuolisuus ja vastavuoroisuus. Kun saat tukea ystävältäsi, on reilua että itsekin tarpeen tullen tuet ystävääsi.

Aina tukijana

Mitäs sitten kun ystävyyssuhde tuntuu siltä, että itse saa aina olla auttajan ja tukijan roolissa? Ja nimenomaan aina. Kyseessä ei ole mikään hetkellinen raskas elämäntilanne, vaan ystävyyssuhteessa vallitseva jatkuva olemisen muoto. Ystävällä on aina jokin prosessi, koettelemus tai mieltä painava asia, jota kuuntelet ja ymmärrät. Itse et saa suun vuoroa omille kuulumisillesi, tai sitten ne käsitellään pikaisesti.

Ei tukea

Tai vaikka ystävälläsi ei olisi jatkuvasti vaikeaa elämäntilannetta, kuvio on kuitenki aina se, että puhutte vain ystävänne asioista. Jos omassa elämässäsi tapahtuu jotain, surua tai iloa, se käsitellään silti pintapuolisesti läpi ja ystäväsi palauttaa keskustelun jälleen omiin asioihinsa. Puhumattakaan siitä, että saisit ystävältäsi konkreettista apua ja tukea sitä tarvitessasi.

Päättyneet ystävyyssuhteet

Olen elämäni aikana päättänyt muutaman ystävyyssuhteen. Yhdestä ystävyyssuhteesta luovuin, koska koin tulleeni todella väärin ja asiattomasti kohdelluksi vieläpä kesken raskaan elämäntilanteen. Toisesta luovuin, koska menetin luottamuksen ystävääni, koin suhteen hyvin yksipuoliseksi ja kommunikaation haastavaksi. Sain olla jatkuvasti varpaillani mitä voin sanoa, etten vaan sano mitään väärin.

Ystävyyssuhteen punnitseminen

Tuntuu, että usein ystävyyssuhteiden luonne, kestävyys ja tasapuolisuus punnitaan juuri kuormittavissa elämäntilanteissa. Onko ystäväsi valmis tekemään sinulle saman, mitä sinä olet tehnyt hänelle? Jos ei ole, hyväksytkö asian hiljaisesti vai pidätkö kiinni siitä, että sinullakin on oikeus saada tukea?

Viisaat ja vastavuoroiset

Onneksi suurin osa elämääni siunaantuneista ystävistä on ihania, lämpimiä ja ihmissuhdeasioissa viisaita ihmisiä. Ihmisiä, jotka ottavat tukeni vastaan ja antavat vastavuoroisesti sitä minulle. Heidän kanssaan ystävyyssuhteet ovat terveitä, turvallisia ja luottamuksellisia. Näihin ystäviin ja ystävyyssuhteisiin haluan panostaa, antaa aikaani ja voimavarojani, nauttia ystävyyden iloista ja jakamisesta.

Jeesus sanoo:

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)

Millaisia kokemuksia sinulla on ystävyyssuhteista? 🙂 

Terkuin,

Eveliina

 

Kuva: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s