Viimeksi kerroin Kuopion kuulumisistani reilu kuukausi sitten. Nyt kesätyöni Kuopiossa ovat ohi ja olen palannut kotiin Helsinkiin. Mitä pääsin tekemään kesäteologin työssäni loppuaikana?

– toimin messussa liturgina ehtoollisosioon asti

– avustin messussa

– pidin kanttorin kanssa palvelukotihartauksia

– työskentelin kesän toisella riparilla saaressa

– pidin yksityisoppitunnin riparilaiselle

– vedin nuorteniltaa

– haastattelin riparilaisia konfirmaatiomessun dialogisaarnassa

– vedin yhdessä kanttorin ja papin kanssa kesäseurat

– tein kotikäyntejä ikääntyneiden luokse

Heinäkuussa työtehtäväni olivat siis osin samoja ja osin uusia, mitä kesäkuussa.

Kesän toinen riparini oli herännäisten suosimassa Aholansaaressa. Keskeltä Pohjois-Savon Syväri-järveä sijaitsevasta saaresta löytyy herännäisyyden isähahmon, Paavo Ruotsalaisen kotitalo – Paavon pirtti. Vietimme pirtissä pitkäperjantain leirijumiksen. Kuvissakin näkyvässä rippipirtissä puolestaan pidin yhden oppitunnin.

Puitteet olivat kauniit ja rauhalliset. Helteet hellivät niin, että elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti uin ja lilluin vedessä nuorten kanssa. Aiemmin olen leireillä aina vain kastautunut kylmään veteen. Nyt vesi oli oikeasti lämmintä ja siellä pulikointi rentouttavaa.

Hartauksissa harjoittelin tänä kesänä kehollisuuden käyttämistä rukouksessa, visuaalisuutta unohtamatta. Nautin kaikista työtehtävistä ja kesäteologin työn monipuolisuudesta. Omin ja luontevin juttu minulle on edelleenkin sielunhoidolliset kohtaamiset ja tapaamiset, ihmisten tarinoiden kuuntelu.

Kesätyöni sujuivat nopeasti, mielekkäästi ja kevyesti. Uskomatonta, että tästä työstä saa palkkaakin. Välillä kun työ ei edes tunnu työltä, vaan mielekkäiltä asioilta, joita pääsee tekemään ja joista pääsee osalliseksi. Oli myös jännää ajatella, että näinköhän tämä oli viimeinen kesäni kesäteologina. Ensi kesänä toivottavasti saan jo palvella pappina.

Matkustaminen kuului merkittävänä osana kesääni. Aina kun minulla oli kaksi tai useampi vapaapäivä putkeen, matkasin vapaiden viettoon kotiin Helsinkiin. Toki kotona vietetty aika jäi lyhyeksi, mutta sulhaseni näkeminen oli sen arvoista. Kesän aikana tein junista kaksi merkittävää havaintoa:

  1. Junissa on ilmastointi! Tämä junien ominaisuus oli tänä hellekesänä todella tarpeen.
  2. VR = venaile rauhassa sanonta pitää paikkansa. Olen aiemmin puolustellut rautatieyhtiötämme myöhästymisten suhteen, mutta tämän kesän kokemusten jälkeen vaihdoin kerhoa. Kesän lukuisilla matkoilla juna ei ollut kertaakaan ajoissa. Myöhästymiset liikkuivat muutaman minuutin ja 50 minuutin välillä. Usein juna oli myöhässä noin 15 tai 20 minuuttia, mikä on sekin mielestäni jo aika paljon.

Kesän puolivälissä piipahdin vapaapäivänä vakitöissä Helsingissä. Kävin hakemassa tuomiokirkolta pesulasta tulleen työpukuni. Ajattelin notta hyvä se on nyt puolessa välissä kesää hakea, ettei roiku tiellä koko kesää. Oli mukava nähdä paria työkaveria kesken kesän.

Pitkien junamatkojeni ratoksi olen lukenut kirjoja. Olen lukenut Luukkaan evankeliumia ja kahta emerituspiispa Eero Huovisen kirjaa: Saarna? ja Pappi? Rakastan lukemista, mutta useinkaan arjessa ei tunnu olevan aikaa lukea muita kuin opintoihin liittyviä kirjoja. Periaatteessa nämäkin kirjat liittyvät, mutta eivät ole tuntuneet siltä.

Heinäkuu on pitänyt sisällään kaksi ikävää tapausta. Ensimmäinen oli se, kun asentohuimaukseni oireet puhkesivat. Yksi vapaapäiväni kului huimatessa ja oksentaessa. Onneksi edellisestä kerrasta on aikaa kaksi vuotta ja tällä kertaa tiesin, mistä on kyse. Osasin heti reagoida ja ryhtyä tekemään hoitavia liikkeitä.

Toinen episodi oli se, kun viikko sitten yläkerran naapurimme keittiöremontissa meni vesiputki rikki. Arviolta 30 litraa vettä valui meidän keittiöömme. Kuivatuksen tarpeen arvio on tehty ja keittiöstämme tullaan purkamaan ja vaihtamaan katto ja lattia. Maustekaappi lähtee myös irti, mutta onneksi ei muut kaapit. Toivon, että lähipäivinä saisimme tietää korjaustöiden aikataulusta ja siitä, pystymmekö asumaan asunnossa remontin ajan.

Taannoin kaipasin rentoutusta ja menin shoppailemaan… mihinkäs muuhun kuin kirjakauppaan. Ostin omaksi ilokseni Hyvän mielen vuosi tehtäväkirjan. Kirjassa perehdytään joka kuukausi yhteen teemaan ja teeman sisällä viikoittain yhteen alateemaan. Olen odottanut, että ylihuomenna kun vaihtuu kuukausi, pääsen aloittamaan kirjan täyttämisen. Hyvä mielen vuosi, täältä tullaan!

Äidilleni ostin synttärilahjaksi Sydän juttu -kirjan, joka paneutuu ihmisen suhteeseen omaan itseensä. Serkulleni ja hänen miehelleen ostin kortin heidän häihinsä. Häitä tanssittiin reilu viikko sitten ja täytyy kyllä todeta, että oli kaunis hääpari! Harmi, että meidän piti lähteä melko ajoissa, koska hääiltana edessä oli kolmen ja puolen tunnin ajomatka Kuopioon ja aamulla konfirmaatiomessu.

Vapaa-ajalla olen nähnyt ystäviäni ja murkinoinut heidän kanssaan. Kesän alussa kun olin tiiviimmin Kuopiossa, karistin ehkä pari kiloa elopainoani. Nyt helteitten tultua ja oltuani enemmän kotona vapaiden vietossa, karisseet kilot ovat kertyneet takaisin. Olen näillä kuumilla keleillä syönyt pääasiassa Pågeneita, jäätelöä ja karkkia. Herkullisen epäterveellistä? Kyllä, mutta näkyy kropassa. Tänään sovimme sulhasen kanssa, että lopetamme herkuttelun. Saa nähdä, miten käy. Jotenkin tuntuu, että olemme joskus aiemminkin sopineet aloittavamme terveellisen syömisen…

Tällä tavalla tämä heinäkuu on sujunut. Nyt tosiaan edessä paluu tavanomaiseen arkeen, eli graduun ja tuntisuntion töihin. Viimeiset viisi kuukautta opintoja, olen valmis! 🙂

Kesäisin terveisin,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s