On selvästikin kuulumisten päivityksen aika! Elokuussa elämäni on koostunut pääasiassa seuraavista teemoista: gradu, häät, työ, vapaa-aika, sulhasen sairastuminen ja muut seikat. Tässä siis tarinaa näistä aiheista.

Gradu

Elokuutani on dominoinut vahvasti gradun ahertaminen. Varsinkin kuun alkupuolella paiskin tutkielmani kanssa pitkiä, yli ympäripyöreitä päiviä. Armoton työ on tuottanut tulosta ja olen edennyt aikataulusuunnitelmassani sen verran hyvin että nyt pystyn pitämään työskentelypäivien pituudet inhimillisissä mitoissa. Itseasiassa olen saanut kohta kohdalta tehtyä graduani sen verran reippaasti, että sain lähetettyä työni esitarkastajille reilusti aiemmin mitä ajattelin.

Graduni on myös pääasiallinen syy siihen miksi täällä blogissa kirjoitusten julkaisuvälit ovat venyneet tavanomaista pidemmiksi. Haluni saada gradu tehtyä on ollut niin kova että olen karsinut kaikkia ei ihan välttämättömiä asioita pois ja siirtänyt niitä myöhemmäksi. Blogikirjoitusten lisäksi yksi tällainen siirrettäväksi alistuva asia oli kotipesämme siivous. Viime viikolla annoimme kaikessa rauhassa kertyneille pölypalleroille ja ikkunasta sen sisälaudalle lentäneille hyttysten raadoille kyytiä oikein olan takaa.

Tykkään edelleen ihan simona graduni työstämisestä ja ylipäänsä tutkimuksen tekemisestä. Olenko siinä hyvä? En tiedä, se nähdään kun saan gradu valmiiksi ja arvosanan siitä. Toivon kyllä niin, koska graduni sytytti jo viime syksynä minussa tutkimuksen tekemisen kipinän. Kaukana tulevaisuudessa siintävänä haaveenani on joskus tehdä väitöskirja. Sen polun auki pitämiseksi gradusta täytyy saada vähintään arvosana M. Katsotaan miten käy.

Ylläolevissa kuvissa Kansalliskirjastoa, jossa kävin tutkimassa Sigmund Freudin ajatuksia itsemurhasta. Loppujen lopuksi Freudilta ei löytynyt materiaalia, jota olisin voinut hyödyntää graduni teoriaosuudessa. Tulipahan kuitenkin käytyä Kansalliskirjastossa, oli visiteeraamisen arvoinen paikka.

Häät

Häihimme on enää alle kuukausi! Hurjaa ja huimaa. En tiedä pelkäänkö vai odotanko ajan kulumista enemmän. Ehkä molempia samaan aikaan. Häävalmisteluiden etenemisestä olette päässeetkin lukemaan hääblogista, jonka kirjoitin kaksi viikkoa sitten. Häiden valmistelut ovat siis todella aktivoituneet tässä elokuun aikana. Paljon on myös asioita, joita ei yksinkertaisesti voi tehdä ennen syyskuuta ja lopullisen hääjoukon varmistumista. Mutta häistä enemmän omissa blogikirjoituksissaan.

Työ

Heti elokuun alussa palasin vakityöhöni tuntisuntiona. Palaaminen tuttuun työhön tuntui kesäteologin töiden jälkeen ristiriitaiselta. Oli mukavaa palata työhön, jonka tekeminen tulee suurimmaksi osaksi ja varsinkin Suomenlinnassa selkärangasta. Hoksasin että olen ollut osa tätä yhteisöä, niin seurakuntayhteisöä kuin työyhteisöä yli kolme vuotta. Tämän asian laidan näkee ja huomaa. Suntion työhön ja tuttujen ihmisen seuraan palatessa tuntui siltä kuin ei olisi poissa ollutkaan.

Samaan aikaan jäin kovasti kaipaamaan työtäni kesäteologina ja palaaminen takaisin suntion rooliin tuntui jopa vähän harmilliselta. Sen jälkeen kun oli jälleen saanut kaksi kuukautta tehdä osittain samaa työtä mitä pääsen pappina tekemään, ei olisi tehnyt mieli palata enää suntion rooliin. Olisin halunnut jatkaa työskentelyä teologina.

Nyt olen kuitenkin tottunut taas tehtävänkuvaani ja mieltäni lämmittää ihmisten ja Jumalan kohtaaminen myös suntiona. Olen myös toiveikas sen suhteen että löytäisin mahdollisimman pian, viimeistään valmistuttuani ja aivan viimeistään ensi kevään lopussa töitä pappina. Kenties siihen ei mene enää kauaa kun pääsen tekemään haluamaani työtä?

Suntion töistä vielä sen verran että matkailijat ja vihkimiset värittävät tänäkin vuonna työtäni varmaankin syyskuun loppuun asti. Vasta sitten hiljenee ja niin Suomenlinna kuin Tuomiokirkkokin laskeutuvat hetkeksi vuoden hiljaisiin kuukausiin. Joulukuun alusta alkaen sitä sitten taas mennään eikä meinata kun kalenterit kääntyvät adventtiin.

Yllä kuvia muun muassa Suomenlinnassa olleesta ikonimaalari Liisä Mäkelän ikoninäyttelystä.

Vapaa-aika

Tuumin hetken mitä ihmettä tästä teemasta edes kertoisin. Vapaa-aikaa kun on ollut gradun täyttämässä arjessa vähänlaisesti. Ehkäpä vapaa-aikani huippuhetket (ainoat hetket?) ovat olleet kohta miehensä kanssa ensimmäisen lapsensa saavan ystäväni babyshowerit, kihlautumisemme vuosipäivä sekä siskoni ja hänen miehensä reissu tänne Helsinkiin. Ystävälleni järjestimme pienellä porukalla rennot babyshowerit Kaisaniemen puistossa. Varasimme mukaan piknik vilttejä, maukasta muonaa, lahjaksi kirjan ja erilaisia tehtäviä tulevalle äidille.

20180730_161556

Kihlautumisemme vuosipäivänä kävimme sulhasen kanssa murkinoimassa myöhäisen aamupalan / lounaan Cafe Picnicissä. Itse ajattelimme olevamme aamupalalla mutta kaikki muut näyttivät olevan kello yhdentoista jälkeen lounastamassa. Tuumimme että näin ensimmäisenä kihlautumisen vuosipäivänä voisimme tehdä jotain yhdessä. Jatkossa aiomme juhlia vain häiden vuosipäivää. Muuten emme pysy kaikissa pirskeiden aiheissa perässä.

Viime lauantaina vietin päivää siskoni ja hänen miehensä kanssa, sulhanen varastettiin aamupäivällä polttareihinsa. Tepastelimme ja murkinoimme Suomenlinnassa. Kiipesimme myös molempien työpisteideni torneihin. Suomenlinnan kirkon torniin kapuaminen on aina jännää, Tuomiokirkon torniin reitti on paljon ystävällisempi. Kaupunkimaisema Tuomiokirkon tornista on toki mukava, mutta Suomenlinnan merellinen näky vie kyllä minun pienessä mielessäni voiton.

Ostamastani Hyvän mielen vuosi -kirjasta olen nyt täyttänyt ensimmäisen kuukauden. Sen teemana oli Mistä minä tulen? Tämän kysymyksen pohtiminen on ollut erilaisten tehtävien kautta todella hauskaa ja nautinnollista. Odotan sormet syyhyten sunnuntai-iltoja kun pääsen täyttämään kirjasta seuraavan viikon tehtävät. Olenkohan auttamattomasti hurahtanut self help opusten maailmaan?

Sulhasen sairastuminen

Viime päivinä olemme kokeneet pelon ja helpotuksen hetkiä. Sulhaselta tuli kirkasta verta molemmista päistä, reilusti. Verioksennus on aina vakava tila ja siihen kuolee vuodessa 300 ihmistä. Istuimme lauantaina kahdeksan ja puoli tuntia päivystyksissä. Kiireinen henkilökunta ei sanomisistamme huolimatta vaikuttanut ymmärtävän, että oksennus on ihan oikeasti puhdasta ja kirkasta, pelkkää verta.

Vasta sitten kun yöllä puoli yhden aikaan kirurgi oli tutkimassa sulhasta ja hän sattumalta alkoi juuri silloin oksentamaan, rupesi tapahtumaan. Kirurgi hälytti hoitajat paikalle ja sulhanen vietiin silmieni edestä sängyllä tiputukseen ja osastolle. En päässyt edes sanomaan heippoja. Epätietoisuus ja pelko elämänkumppanin mahdollisesta kuolemasta olivat hirveitä. Ajattelin kuitenkin että nyt ei voi panikoida ja on säilyttävä toimintakykyisenä. Toissa yö yksin kotona oli elämäni kauheimpia.

Eilen sain todella huokaista helpotuksesta kun tähystyksessä selvisi, että sulhasen ruokatorvessa sijannut haava oli yön aikana umpeutunut itsestään. Ei tarvinnut leikata ja sain hakea sulhaseni kotiin toipumaan. Tällä hetkellä sulhanen lepäilee vielä vähän huonovointisena ja heikkokuntoisena soffalla, sairaslomalla tietenkin.

Hemoglobiini putosi tosiaan noin yhdeksän tunnin aikana yli sadasta viidestäkymmenestä sataan kymmeneen, yli 40 yksikköä siis. Oma hemoglobiinini on ollut alimmillaan muistaakseni 89, mutta hemoglobiinin pudottua hiljalleen en huomannut voinnissani muutosta. Ei ole vaikea uskoa, että tuollainen äkillinen pudotus tuntuu kehossa ja voimissa. Miesten hemoglobiinin viite arvojen alaraja on 134.

No mutta, olen todella kiitollinen ja helpottunut siitä, että sulhanen ei kuollut ja loppujen lopuksi vakavasta tilasta selvittiin melko vähällä. Kotiinkin sulhanen pääsi nopeasti. Voi kun tämmöisen kokemuksen jälkeen osaisi pysyvästi muistaa miten ihanaa on elää oman rakkaimman kanssa ja pitää kiitollisuus siitä mielessä. Ainakin nyt tuntuu siltä etten hetkeen kehtaa valittaa tai riidellä mistään turhanpäiväisestä.

Kiitos Suomen terveydenhuollolle, kaikille jotka osoititte tukea, teille jotka muistitte sulhasta rukouksissanne sekä tietenkin Luojalle. ❤

Muut seikat

Yläkerran naapurimme vesihangosta keittiöömme aiheutuneille vuodoille ei ole vielä tehty mitään, mutta näillä näkymin remontti alkaa viikon päästä. Jos märkänä ovat vain päälliset, homma vie arviolta viikon. Jos taas rakenteet ovat kastuneet ja pitää kuivattaa, remontti kestää kokonaisuudessaan viidestä seitsemään viikkoon. Pitäkää peukkuja että selvitään vähällä tästä!

Viikko sitten kävimme ostamassa sulhaselle pöytätietokoneen ja 27 tuuman kokoisen näytön. Voitte arvata että IT alan ammattilainen ja automaatioinsinööriopiskelija on tästä uudesta lelusta enemmän kuin mielissään. Huomenna puolestaan ostamme tabletin, koska tulin siihen tulokseen että tarvitsen sellaista viikon päästä alkavissa opinnoissani. Kurssin jokaisessa tapaamisessa pitää olla mukana neljä kirjaa. Kaikki löytyvät myös sähköisinä versioina, joten helpompaa ostaa laite jolla niitä voi lukea ja kantaa tablettia käsilaukussa.

Yllä kuva jukkapalmustamme, joka on rohkeasti pysynyt hengissä hellekesästä huolimatta lasitetulla parvekkeellamme. Yhdessä kuvassa kesätyöpaikkani ihanilta ihmisiltä saamani lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Käyttöön tulee varmasti! Yksi kuva on tekemästäni ruokasalaatista. Kerrankin ryhdistäydyin tässä kokkaus asiassa. Tyypillisin muona kotonamme kun on ranskalaiset ja pakastepihvit. 😀 Lisäksi kuvia Suomenlinnasta ja sulhasen uudesta lelusta.

Tällaista siis on kuulunut elokuuhuni / elokuuhumme. Innolla odotan syyskuuta ja sen mukanaan tuomia asioita, kuten viimeisen opetusta sisällään pitävän kurssini alkamista opinnoissani, häitä ja gradun valmiiksi saamista. Unohtamatta tietenkään pimeneviä iltoja, viileneviä ilmoja, arkista elämän rytmiä kaupungissa ja ruskaan taittuvia puiden lehtiä. 🙂

Siunausta syksyysi,

Eveliina

2 thoughts on “Elokuun elämää

  1. Monenlaista on mahtunut elokuuhusi! Itsekin haaveilen aina välillä jatko-opinnoista, vaikka ne olisi järkevästi ajatellen pitänyt aloittaa jo aikaa sitten. Mutta keksin juuri mainion väitöskirja-aiheenkin. 😀 No, ehkä se sopisi paremmin graduaiheeksi, on niin suppea. Aina pitää haaveilla, vähintään.

    Joskus kirjoitin siitä raamattupiirihaaveestani. Syksyllä meidän srk:n raamattupiirissä ei käsitellä enää Ilmestyskirjaa, vaan ihanaa (voiko näin sanoa, voi) Jesajan kirjaa! Olen menossa mukaan, tosin vähän myöhässä, sillä piiri ehtii alkaa sillä välin kun olen matkoilla.

    Mukavaa alkavaa syyskuuta!

    Tykkää

    1. Olisiko sinun vielä liian myöhäistä hakea jatko-opintoihin? Yritän ajatella niin että koskaan ei ole liian myöhäistä. 🙂 Usein paineet siihen että joku juttu tai valinta olisi pitänyt tehdä elämässä jo, tulee ulkopuolelta. Teologisessa varsinkin opiskelee paljon alanvaihtajia, keski-ikäisiä ja vanhempiakin ihmisiä. Jotkut ihan vaan mielenkiinnosta, ilman ammatillisia tavoitteita. 🙂 Haluaisitko paljastaa tutkimusideasi? Mahtavaa että raamattupiiriin on tullut sinulle mielekäs kirja käsittelyyn. Tykkään myös Vanhan testamentin kirjoista!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s